Mezeninhevonen
| Mezeninhevonen | |
|---|---|
 |
|
| Alkuperä ja nimet | |
| Alkuperämaa: |
 Venäjä |
| Esiintyminen ja käyttö | |
| Globaali esiintyminen: | noin 1 000 yksilöä |
| Ominaisuudet | |
| Korkeus: | 138 cm |
| Paino: | 360–375 kg |
| Värit: | rautias, ruunikko, musta, kimo |
Mezeninhevonen (Mezenskaja) on pienikokoinen venäläinen hevosrotu, jota kasvatetaan Arkangelin ja Komin alueilla, Mezen- ja Pinega-jokien rantojen tasamailla.
Ominaisuudet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mezeninhevonen on melko matala: aikuisen oriin säkäkorkeus on keskimäärin 138 cm[1]. Hevonen on myös vahvatekoinen: oriit painavat keskimäärin 375 kg, tammat 360 kg. Sen väritys on vaihteleva[2]: rautias, kimo, ruunikko tai musta.[3] Runko on pitkä, rinta laaja ja kaviot kovat.[3]
Mezeninhevonen on sopeutunut hyvin koviin pohjoiseen luontoon ja sen ilmastoon, se on helppohoitoinen ja pitkäkarvaisena sietää hyönteistenpistoja.[4][5]. Myös ruokailun suhteen mezeninhevonen joustaa: sitä tiedetään ruokitun pakastetulla kalalla etenkin rannikolla ja samaa ruokaa käytetään edelleen, mikäli heinää ei ole saatavissa.[5]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mezen on ennen kaikkea vetohevonen; se periytyy pohjoisesta metsähevosesta ja samaa sukua kuin esimerkiksi eestinhevonen ja žemaitukas.[4] Sitä on pidetty yli 200 vuoden ajan parhaiten oloihin sopivana rotuna Venäjän pohjoisissa osissa, jossa on yhä paikoin paras ja ainoa keino päästä paikasta toiseen. Maataloustyön lisäksi mezeninhevoset ovat vetäneet erityisesti kalakuormia Akangelista Moskovan ja Pietarin seuduille.[6]
Mezeninhevosta käytetään maatöihin ja syksyn loskassa ja vetohevosena se on erityisen arvokas syvässä lumessa hyvän etenemiskykynsä ansioista.[4] Viime aikoina rotua on käytetty myös urheilutarkoituksiin sekä luontomatkailuun.[6] Myös mezeninhevosen omistajuus on muuttunut: kun hevosia oli neuvostoaikoina vain kolhooseilla, vuonna 2003 62 prosenttia Mezenin piirin hevosista kuului yksityishenkilöille.[5]
Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mezeninhevonen on rotuna harvinainen, eikä sitä tavata nimikkoalueensa ulkopuolella. Tästä huolimatta se ei kuulu pohjoisten kotieläinten geenipankin (Nordisk Genbank Husdyr, NGH) luetteloon.[7] Vuonna 2003 FAO:n kotieläinten monimuotoisuuden seurantaluettelo määritteli mezeninhevosen rotuna vaarantuneeksi ja sen kannan vahvuudeltaan alenevaksi.[1] Vuonna 2005 mezeninhevosten määräksi ilmoitettiin 1 000 yksilöä,[8] mutta näistä vain 64 oli lisääntymisikäisiä tammoja. Arkangelin tiede- ja tutkimuslaitos onkin ryhtynyt toimiin rodun suojelemiseksi vuonna 1993[4] ja se on perustanut tarkoitusta varten siittolan.[9] Laitos järjestää nykyisin vuosittain kilpailuja sekä erityisesti pohjolan oloja koskevan jalostusseminaarin.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Saastamoinen, M. T. & Mäenpää, M.: Rare horse breeds in Northern Europe. (EAAP publication) Conservation genetics of endangered horse breeds, 6.9.2004, nro 116, s. 130–136. Bled, Slovenia: 978-90-76998-79-4. (englanniksi)
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Scherf, Beate D. (toimittaja): Mezenskaya. World Watch List for domestic animal diversity, 3rd edition, lokakuu 2000. Rome: Food and Agriculture Organization of the United Nations. (englanniksi)
- ↑ The free dictionary (Tekstin alkuperäksi ilmoitetaan The Great Soviet Encyclopedia 1970–1979) encyclopedia2.thefreedictionary.com. Viitattu 1.2.2012.
- ↑ a b Mezen Horse The Equinest/The Gallopbox Network. Viitattu 28.1.2012. (englanniksi)
- ↑ a b c d Saastamoinen, s. 134.
- ↑ a b c Konttinen, Jussi: Kalaa syövä mezeninhevonen ravaa vaikka umpihangessa Helsingin Sanomat. 5.5.2003. Viitattu 27.1.2012.
- ↑ a b c Shalyov, Andrey: New birth to the Mezen horse barents.no. 6.4.2004. Viitattu 1.2.2012.
- ↑ Saastamoinen, s. 130.
- ↑ Saastamoinen, s. 131 ja s. 134.
- ↑ Saastamoinen, s. 136.