Merten suojelu
Merten suojelu on osa luonnonsuojelua. Merten suojelun kustannusten ja hyötyjen suhteen arvioiminen on monimutkaista, koska esimerkiksi rehevöityminen johtuu useista eri tekijöitä ja lisäksi merialueiden tilan muutokset ovat hyvin hitaita. Esimerkiksi Itämerellä rehevöitymisen osasyynä ovat pelloilta valumavesien mukana tulevat ravinteet sekä yhdyskuntavesistä ja teollisuudesta tulevat saasteet. Täten rehevöitymisen ehkäisemiseksi on rajoitettava päästöjä ja maataloudessa rajoitettava lannoitusta. Maatalouden ja teollisuuden typpipäästöjen vähentämiseksi on tehty toimia paitsi kansallisella, myös Eu:n tasolla.[1]
Merten suojelua koskien on tehty kansainvälisiä sopimuksia ja sitä valvoo erilaisia järjestöjä. Esimerkiksi Itämeren suojelua koskien on tehty Helsingin sopimus ja Itämeren suojeluun liittyen on perustettu kansainvälinen sihteeristö nimeltä Itämeren merellisen ympäristön suojelukomissio. Itämerellä on myös erityinen suojelun toimintaohjelma, jonka tavoitteena on rehevöitymisen ehkäisy, saastuttavien päästöjen ja roskaamisen vähentäminen, ihmisen merialueilla tapahtuvan toiminnan, kuten kalastuksen ja merenkulun haittavaikutusten vähentäminen ja meriluonnon monimuotoisuuden turvaaminen. Myös YK:ssa tehdään kansainvälistä yhteistyötä merten suojelun edistämiseksi. Lisäksi arktisilla alueilla merten suojeluun liittyen tehdään yhteistyötä Arktisessa neuvostossa.[2]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Heini Ahtiainen, Janne Arteli, Janne Helin, Anni Huhtala, Kari Hyytiäinen, Kauko Koikkalainen: Itämeren tulevaisuus, s. 208, 214–215, 225–227. Gaudeamus, 2010. ISBN 978-952-495-132-6.
- ↑ Kansainvälinen yhteistyö vesien-ja merensuojelussa Ympäristöministeriö. Viitattu 15.2.2024.