Merja Salo
Merja Hannele Salo (2. maaliskuuta 1953 Hämeenlinna[1] – 16. elokuuta 2018 Helsinki[2]) oli suomalainen valokuvaaja ja professori.[3] Hän oli Aalto-yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakoulussa kuvallisen viestinnän ja valokuvauksen professori.[4]
Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Salo valmistui ylioppilaaksi vuonna 1972 Savonlinnan Taidelukiosta ja suoritti Tampereen yliopistossa toimittajatutkinnon vuonna 1979.[1] Hän suoritti Taideteollisen korkeakoulun koulutuskeskuksen valokuvauslinjan tutkinnon vuonna 1984. Hän väitteli siellä taiteen tohtoriksi 1997. Salon kuvatutkimuksen alaan lukeutuva väitöskirja Nautinnon, vaaran ja varoituksen merkit: Vertaileva tutkimus Suomessa julkaistun painetun savukemainonnan ja tupakan vastapropagandan kuvista ja kuvasisällöistä vuosina 1870–1996 julkaistiin pelkästään CD-ROMilla.[5]
Salo oli Suomen Tietotoimiston ulkomaantoimittaja 1980–1988 ja työskenteli vapaana valokuvaajana ja kirjoittajana 1988–1993. Taideteollisen korkeakoulun kuvallisen viestinnän ja valokuvauksen professoriksi hänet nimitettiin 1994. Häntä on luonnehdittu monipuoliseksi alan tutkijaksi, ja häntä arvostettiin kouluttajana. Hän on kirjoittanut valokuvaa ja valokuvausta eri näkökulmista käsitteleviä artikkeleita. Hän teki myös vuonna 2015 Sari Karttusen kanssa kirjan suomalaisen valokuvauksen digitalisoitumisen vaiheista.[4][6]
Salo sai vuoden 2015 Finnfoto-palkinnon.[4]
Palkinnot ja tunnustukset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Aikakauslehtien Liiton J. V. Snellman -palkinto 2008[7]
- Valokuvataiteen valtionpalkinto 2011[6]
- Finnfoto-palkinto 2015[8]
Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Imageware: Kuvajournalismi mediafuusiossa. Taideteollinen korkeakoulu, 2000. ISBN 951-558-045-5.
- Muodin ikuistajat: Muotivalokuvaus Suomessa. Taideteollinen korkeakoulu, 2005. ISBN 951-558-170-2.
- Claire Aho: Makupaloja. Teksti yhdessä Sinikka Salokorven kanssa. WSOY, 2010. ISBN 978-951-0-36281-5.
- Carscapes, Automaisemia. Edition Patrick Frey ja Musta Taide, 2011. ISBN 978-3-905929-13-3.
- Jokapaikan valokuva: Suomalaisen valokuvauksen digitalisoituminen 1992–2015. Yhdessä Sari Karttusen kanssa. Aalto Arts Books, Musta taide, 2015. ISBN 978-952-292-019-5.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Kuka kukin on 2011, s. 888. Helsinki: Otava. ISBN 978-951-1-24712-8.
- ↑ Turunen, Joonas: Professori Merja Salo on kuollut – ”Hän oli täysin keskeinen suomalaiselle valokuvaukselle”, sanoo työtoveri Hanna Weselius. Helsingin Sanomat. 17.8.2018. Viitattu 17.8.2018.
- ↑ Ellonen, Leena (toim.): Suomen professorit 1640–2007, s. 640. Helsinki: Professoriliitto, 2008. ISBN 978-952-99281-1-8.
- ↑ a b c Professori Merja Salo sai Finnfoto-palkinnon. Helsingin Sanomat, 4.3.2015, s. B 3. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.3.2015.
- ↑ Valokuva tuo lähelle. Suomen Kulttuurirahasto. Arkistoitu 17.8.2018. Viitattu 17.8.2018.
- ↑ a b Jerrman, Minna: Merja Salo – valokuvauksen Sherlock Holmes. Kamera-lehti, 2012, nro 3–4. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 4.3.2015. (Arkistoitu – Internet Archive)
- ↑ Maija Töyrylle Aikakauslehtien Liiton J. V. Snellman -palkinto. 22.5.2009. Mediaviikko. Arkistoitu 26.8.2014. Viitattu 4.3.2015.
- ↑ Finnfoto-palkinto 2015 Merja Salolle 3.3.2015. Aalto-yliopisto. Viitattu 4.3.2015.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Ukkonen, Arja: Valokuva tuo lähelle. (Arkistoitu – Internet Archive) Suomen Kulttuurirahasto.
- Merja Salon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
| ||||||||||
