Merisaunio

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Merisaunio
Tripleurospermum maritimum 09.jpg
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Kasvit Plantae
Alakunta: Putkilokasvit Tracheophyta
Kaari: Siemenkasvit Spermatophyta
Alakaari: Koppisiemeniset Magnoliophytina
Luokka: Kaksisirkkaiset Magnoliopsida
Kladi: Asteridit
Lahko: Asterales
Heimo: Asterikasvit Asteraceae
Alaheimo: Asteroideae
Tribus: Anthemideae
Suku: Peltosauniot Tripleurospermum
Laji: maritimum
Kaksiosainen nimi

Tripleurospermum maritimum
(L.) W.D.J.Koch

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Merisaunio Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Merisaunio Commonsissa

Merisaunio (Tripleurospermum maritimum) on kaksi- tai monivuotinen asterikasvilaji, joka muistuttaa paljon samaan sukuun kuuluvaa peltosauniota.

Se kasvaa 10–60 senttimetriä korkeaksi. Kasvi on monivartinen, varret ovat kohenevia-pystyjä, kaljuja ja usein tyveltään punertavia. Lehdet ovat kierteisesti, lyhytruotisia-lähes ruodittomia, 2–3 kertaa pariliuskaisia, liuskat rihmamaisen kapeita, lyhyitä-pitkiä, pyöreä-suippokärkisiä, joskus möyheitä. Mykeröstö on huiskilomainen, mykeröitä on 2–20. Mykerö on 4–6 senttimetriä leveä, kehtosuomut ovat keskenään saman- tai erikokoisia, 1,5–5 millimetriä leveitä, ruskea-mustalaitaisia. Mykeröpohjus on kekomainen ja täyteinen. Laitakukat ovat kielimäisiä ja valkoisia, kehräkukat ovat torvimaisia ja keltaisia. Hedelmä on litteähkö, harjuinen, tummanruskea pähkylä, jossa on kaksi pitkulaista keltaista-punertavaa öljytäplää. Pappus on vähäinen, kalvomainen rengas.[1][2] Merisaunio risteytyy peltosaunion kanssa.

Lajilla on Suomessa kolme alalajia, jotka eroavat toisistaan levinneisyydessä ja kasvupaikoissa.[2]

  • etelänmerisaunio (merisaunio) – T. maritimum ssp. maritimum
  • ruijanmerisaunio (ruijansaunio) – T. maritimum ssp. phaeocephalum
  • pohjanmerisaunio (pohjansaunio) – T. maritimum ssp. subpolare

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Pinkka – Lajintuntemuksen oppimisympäristö: Merisaunio (Tripleurospermum maritimum)
  2. a b Hämet-Ahti, Leena, Suominen, Juha, Ulvinen, Tauno & Uotila, Pertti (toim.): Retkeilykasvio, 4. uudistettu painos. Helsinki: Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, 1998. ISBN 951-45-8167-9.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä kasveihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.