Meriarkeologia

Meriarkeologiassa tärkein tutkimuskohde on ihminen itsessään eivätkä niinkään vesistöihin uponneet alukset, kuten yleisesti luullaan. Toki siihen silti kuuluu myös laivanhylkyjen ja veden valtaamien asutusalueiden tutkimista. Ihmisen oma toiminta ja sen vaikutus ympäristöön on monien tieteiden kiinnostuksen aihe, mutta meriarkeologia paneutuu tutkimukseen niiden asioiden kautta, joissa ihminen on ollut vuorovaikutuksessa merien, jokien ja järvien kanssa. Esimerkiksi laivahylkyjen lastien jäännöksiä tutkineet meriarkeologit ovat saaneet paljon uutta tietoa varhaisista kauppasuhteista ja voivat yrittää paremmin ymmärtää kulttuurin ja elämäntapojen sekä eri ihmisrotujen kulkeutumista paikasta toiseen. Mereen uponneiden linnoitusrakennelmien, asuma-alueiden tai muinaisten satamalaitureiden tutkiminen kuuluu olennaisesti meriarkeologian piiriin.

Meriarkeologian tutkijaa kutsutaan nimellä meriarkeologi.

Meriarkeologian tutkimusmetodeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meriarkeologi ei suinkaan pyri nostamaan hylyistä mahdollisia aarteita kuivalle maalle tutkittaviksi ja esiteltäviksi. Alkuperäisestä ympäristöstään erotettu esine tai hylky ei pysty tarjoamaan läheskään niin paljon tietoa menneisyydestään, ja kuten kaikissa tutkimuksissa, se ei ole ollenkaan suotavaa. Laivan hylky on historian tutkijalle ainutlaatuisen antoisa tutkimuskohde, joka tarjoaa tutkittavaksi todellisen menneen ajan pienoismaailman. Maalla tehdyt löydöt ovat usein vaikeita tutkittavia jo senkin takia, että varhaisten esineistöjen päälle on vuosien kuluessa kasautunut tuoreempia esineistöjä ja maata, ja niiden toisistaan erottaminen on hankalaa ja vaivalloista. Esimerkiksi kivikautisen palvonta- ja juhlapaikan kaivauksia aloittava arkeologi saattaa ensimmäiseksi törmätä Prisman muovikassiin. Kuitenkin asioita helpottaa, että laivahylystä löytynyt esineistö on melkein poikkeuksetta yhdeltä ainoalta, muutaman vuoden mittaiselta jaksolta. Meriarkeologia turvautuu niin kutsuttuun kajoavaan tutkimukseen ja esineistön pinnalle nostoon aikaisintaan silloin, kun ollaan varmoja siitä, ettei löytö muilla tavoilla tuo tutkijoilleen uutta tietoa.

Meriarkeologia harrastuksena[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Harrastuksena meriarkeologia liittyy yleensä urheilusukellukseen ja urheilusukellus taas hylkyjen etsintään ja tutkimiseen. Ammattimaiset meriarkeologit uskaltautuvat harvoin itse veteen, kun taas alan aloittelijat kuluttavat vapaa-aikaansa pääasiassa vain sukelluksen piirissä. Suomalaiset urheilusukeltajat ovat vuosikausia toimineet "virallisen" meriarkeologian vapaaehtoisina avustajina. Merihistoriallisen tutkimuksen määrärahat ovat vähissä ja viranomaiset ovat kiitollisuudella vastaanottaneet näiden "epävirallisten" tutkijoiden toimittamia hylkytietoja. Huvi ja hyöty näyttävät tässä harvinaisessa tapauksessa yhdistyvän mainiosti.

Meriarkeologien nostamista ja tutkimista hylyistä mainittakoon vaikka 1600-luvulla uponnut Vasa, Ruotsin kuninkaan kruunulaiva, joka on nykyään näytteillä Tukholmassa omassa museossaan.

Suomessa toimivista seuroista mainittakoon erityisesti Saaristomeren Meriarkeologinen Seura (SMS), joka ansiokkaasti avusti vuonna 1998 Jurmon vesillä järjestetyissä Vrouw Maria -nimisen hylyn etsinnöissä.