Melukaljumesikko

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Melukaljumesikko
Noisy Friarbird dec07.jpg
Uhanalaisuusluokitus: Elinvoimainen [1]
Elinvoimainen
Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Eukaryootit Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Mesikot Meliphagidae
Suku: Kaljumesikot Philemon
Laji: corniculatus
Kaksiosainen nimi
Philemon corniculatus
(Latham, 1790)
Levinneisyyskartta
Noisy Friarbird.png
Alalajit [2]
  • P. c. corniculatus
  • P. c. monachus
Katso myös
 Wikispecies-logo.svg Melukaljumesikko Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Melukaljumesikko Commonsissa

Melukaljumesikko (Philemon corniculatus) on itäisessä Australiassa ja Uudessa-Guineassa tavattava mesikkoihin kuuluva varpuslintu.

Tunnistaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melukaljumesikko on suurikokoinen varpuslintu. Se on kooltaan 32–35 cm. Lajin tunnistaa parhaiten sen korppikotkamaisesta täysin kaljusta ja mustasta päästä. Nokka on suurkokoinen ja tukevarakenteinen ja siinä on ylänokassa selvästi erottuva kyhmy. Selkä on ruskea tai harmaa ja rinnassa on hopeanharmaa kaulus. Vatsa on melukaljumesikolla likaisen valkoinen. Ulkonäöltään lajin voi sekoittaa samankokoiseen punahelttamesikkoon (Anthochaera carunculata), mutta eroaa viiruttoman vatsansa ja suorakulmaisemman pyrstönsä perusteella. Nimensä mukaisesti melukaljumesikko on äänekäs; lajin äänet ovat karkeita, riitasointuisia ja törähteleviä. [3]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melukaljumesikkoa tavataan Uudessa-Guineassa ja Australiassa. Australiassa laji elää maan itäosissa alueella, joka ulottuu Queenslandista Uuteen Etelä-Walesiin. Linnun elinympäristöä ovat kuivat eukalyptusmetsät sekä pensaikot, mutta myös kosteammat metsä maat. Kuivilla seuduilla laji elää yleensä jokien lähettyvillä. Melukaljumesikot ovat osittain muuttolintuja, jotka muuttavat pohjoisemmaksi syksyllä ja palaavat etelään myöhään talvella. [3]

Elintavat ja ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Melukaljumedestäjät muodostavat pitkäaikaisia pareja. Pesimäkausi ulottuu elokuulta maaliskuulle. Naaras rakentaa oksanhaarukkaa suuren kuppimaisen pesän ruohosta, puiden kuoresta ja hämähäkinseitistä. Naaras hautoo munia yksin, mutta koiras osallistuu poikasten ruokintaan. Poikaset poistuvat pesästä vajaan kolmen viikon kuluttua kuoriutumisestaan.[3]

Melukaljumsikkoijen ravinto koostuu pääosin kukkien medestä sekä hyönteisitä ja muista pienistä selkärangattomista eläimistä. Satunnaisesti laji syö muiden lintujen munia ja poikasia. Linnut etsivät ravintonsa enimmäkseen puista. [3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. BirdLife International: Philemon corniculatus IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, www.iucnredlist.org. Viitattu 27.1.2014. (englanniksi)
  2. Philemon corniculatus ITIS. Viitattu 6.7.2009.
  3. a b c d Noisy Friarbird Birds in Backyards. Australian museum. Viitattu 6.7.2009. (englanniksi)
Tämä lintuihin liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.