Meksikonkaivupyton

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta Meksikonkaivupytonit)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Meksikonkaivupyton
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Alajakso: Selkärankaiset Vertebrata
Luokka: Matelijat Reptilia
Lahko: Suomumatelijat Squamata
Alalahko: Käärmeet Serpentes
Osalahko: Alethinophidia
Yläheimo: Pythonoidea[2]
Heimo: Meksikonkaivupytonit[3]
Loxocemidae
Cope, 1861
Suku: Loxocemus
Cope, 1861
Laji: bicolor
Kaksiosainen nimi

Loxocemus bicolor
Cope, 1861

Synonyymit
  • Loxocemus sumichrasti Bocourt, 1876
  • Plastoseryx bronni Jan, 1862
Katso myös

  Meksikonkaivupyton Wikispeciesissä
  Meksikonkaivupyton Commonsissa

Meksikonkaivupyton,[4] meksikonkääpiöpyton,[5] teräväpääpyton,[6] loxocemuspyton[7] eli keskiamerikanvälkekäärme[8] (Loxocemus bicolor) on käärmelaji, jota tavataan Meksikossa ja Keski-Amerikassa.[9] Se on sukunsa ja heimonsa ainoa laji.

Ulkonäkö ja koko[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikonkaivupyton on keskikokoinen käärme, yleensä alle metrin pitkä, mutta suurimmat yksilöt saavuttavat 1,5 metrin pituuden. Käärmeellä on lieriömäinen, lihaksikas ruumis. Sen silmät ovat pienet ja pupillit pystysuorat ja elliptiset. Meksikonkaivupytonilla on pieni suu ja lyhyt häntä.[10]

Levinneisyys ja elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikonkaivupyton elää matalilla ja kohtalaisilla korkeuksilla lounaisessa Meksikossa, Guatemalassa, Hondurasissa, El Salvadorissa, Nicaraguassa ja luoteisessa Costa Ricassa. Sen elinympäristöön kuuluvat kosteat ja kuivat trooppiset metsät.[10]

Elintavat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikonkaivupyton elää osittain maan alla. Se kaivaa päivisin koloja löysässä maaperässä tai mätänevissä lehdissä ylöspäin kääntyneellä kuonollaan. Öisin ja sateisina päivinä se hakeutuu maanpinnalle.[10]

Luokittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Meksikonkaivupytonin luokittelusta on kiistelty kauan. Suku luettiin aiemmin joko pytonkäärmeisiin, jättiläiskäärmeisiin tai välkekäärmeisiin, mutta nykyään sen katsotaan muodostavan oman heimonsa Loxocemidae.[10] Molekyylitutkimukset ovat osoittaneet, että meksikonkaivupyton on läheisintä sukua pytonkäärmeille ja välkekäärmeille.[11]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chaves, G., Lamar, W., Porras, L.W., Sunyer, J. & Solórzano, A.: Loxocemus bicolor IUCN Red List of Threatened Species. Version 2017.3. 2014. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 23.3.2018. (englanniksi)
  2. Higher Reptile Taxa Reptile Database. Viitattu 18.3.2018. (englanniksi)
  3. Lehtonen, Hannu (päätoim.): Maailman luonto. Eläimet. Kalat, sammakkoeläimet ja matelijat, s. 233. Espoo: Weilin+Göös, 2000. ISBN 951-35-6505-X.
  4. McGhee, Karen & McKay, George: Maailmamme eläimet, s. 161. Suomentanut Marja-Leena & Pertti Hiltunen. Helsinki: Gummerus, 2007. ISBN 978-951-20-7373-3.
  5. Dahlström, Harri (päätoim.): Maailman eläimet. Kalat, sammakkoeläimet, matelijat, s. 284. Helsinki: Tammi, 1988. ISBN 951-30-6533-2.
  6. Nurminen, Matti (päätoim.): Otavan suuri ensyklopedia. 9. Kriminologia–Lieksa, s. 3440. Helsinki: Otava, 1978. ISBN 951-1-05072-9.
  7. Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 3. Lepakot–Perhoset, s. 999. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01530-3.
  8. O’Shea, Mark & Halliday, Tim: Matelijat ja sammakkoeläimet, s. 106. Suomentanut Welling-Hirvonen, Sari. Helsinki: Readme.fi, 2009. ISBN 978-952-220-174-4.
  9. Uetz, Peter & Freed, Paul & Hošek, Jiří (toim.): Loxocemus bicolor The Reptile Database. Reptarium. Viitattu 18.3.2018. (englanniksi)
  10. a b c d Neotropical Sunbeam Snakes (Loxocemidae) Grzimek's Animal Life Encyclopedia. Encyclopedia.com. Viitattu 18.3.2018. (englanniksi)
  11. Vidal, Nicolas, Rage, Jean-Claude, Couloux, Arnaud & Hedges, S. Blair: Snakes (Serpentes). Teoksessa Hedges, S. Blair & Kumar, Sudhir (toim.): The Timetree of Life. New York: Oxford University Press, 2009. ISBN 978-0-19-953503-3. Teoksen verkkoversio (pdf) (viitattu 18.3.2018). (englanniksi)