Mauno Oittinen

Mauno Oittinen muovaamassa F. E. Sillanpään muoto­kuvaa vuonna 1931.

Mauno Pietari Oittinen (10. heinäkuuta 1896 Hämeenlinna – 11. toukokuuta 1970 Helsinki) oli suomalainen kuvanveistäjä.

Mauno Oittisen vanhemmat olivat postihallituksen apulaisjohtaja Pekka Oittinen ja Maria Vilhelmiina (Minna) Kajaan-Poukka. Hän oli naimisissa 1921–1947 kieltenopettaja Larissa Chapkinin (k. 1947) kanssa ja vuodesta 1948 Anna Wilsonin kanssa. Oittinen pääsi ylioppilaaksi 1916 ja kävi Suomen taideyhdistyksen piirustuskoulun 1916–1919. Hän teki opintomatkoja Saksaan, Itävaltaan, Italiaan, Ranskaan ja Belgiaan.

Oittinen toimi kuvanveistäjänä Suomessa ja vuodesta 1946 Yhdysvalloissa. Hän piti Yhdysvalloissa yksityisnäyttelyjä Duluthissa ja New Yorkissa.

Teoksia

Mauno Oittisen tunnetuin teos lienee Hyvinkään tunnukseksi muodostunut Nosturinhitsaajia työssään (1962). Oittinen on tehnyt myös Kajaanin Elias Lönnrotin muistomerkin (1940) sekä pronssisen Siirtolaisuus-monumentin, jonka toinen osa on sijoitettu Hankoon. Siinä kolme joutsenta nousee lentoon. Teoksen toinen osa on Floridan Lake Worthissa. Siinä kaksi joutsenta laskeutuu.

• Elias Lönnrotin patsas, 1940 (pystytettiin 1942), Kajaani
• Tervakosken kirkon sankarimuistomerkki 1940
• Alfred Kordelinin muistomerkki Kanaalin Helmi, 1947, Rauma
• Nosturin hitsaajia työssään, 1962, Hyvinkää
• Siirtolaismonumentti, 1967, Hanko
• Istuva tyttö 1970, Munkkiniemen kartano, Helsinki.

Palkinnot

• I palkinto Lönnrotin patsaskilpailussa (arkkitehti Veikko Leisténin kanssa) 1939
• I palkinto Kordelinin muistomerkkikilpailussa 1945

Kuvia julkisista teoksista

• 
  Jaakko, 1938, Helsinki.
• 
  Matti, 1938, Helsinki.
• 
  Tervakosken sankarimuistomerkki, 1940, Janakkala.
• 
  Elias Lönnrot, 1942, Kajaani.
• 
  Kanali Helm, 1947, Rauma.
• 
  Hitsaajat, 1962, Hyvinkää.
• 
  Siirtolaismonumentti, 1967, Hanko.
• 
  Istuva tyttö, 1971, Helsinki.