Matti Paavilainen

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tämä artikkeli käsittelee kirjailijaa. Kansanedustaja Matti Paavilaisesta on eri artikkeli.

Matti Kalevi Paavilainen (12. elokuuta 1932 Helsinki23. joulukuuta 2017 Kotka[1]) oli suomalainen kirjailija, runoilija ja kirjallisuuskriitikko, joka asui Kotkassa.[2]

Matti Paavilainen oli Suomen ensimmäinen kirjallisuuden läänintaiteilija; hän hoiti virkaa kahdentoista vuoden ajan entisessä Kymen läänissä 1972–1984, toimipaikkanaan Kotka. Uuden Suomen kirjallisuuskriitikkona hän toimi 1979–1991.

Kirjallisuuden professori Juhani Niemi on teoksessaan Kirjailijoita ja epäkirjailijoita (1983) arvioinut, ettei Paavilainen vastaa vallitsevaa kuvaa suomalaisesta runoilijasta, vaan kulki vastavirtaan jo debytoidessaan 1960-luvulla. Etenkin palkitussa kokoelmassa Unohduksen huvilat hän yhdistelee muistikuvia, myyttejä ja todellisuutta. 1970-luvulla runoutta kirjoitettiin paljolti konkreettisten visioiden kautta visuaalisesti hahmotettavaksi, mutta Paavilainen harrasti silloinkin sanoilla ja käsitteillä leikkimistä ja teki koukeroista kulttuurirunoutta:[3]

»Paavilainen on luonut oman mietteliäänpuheliaan ilmaisunsa. Runoissaan hän paljolti abstrahoi, filosofoi, viisastelee siinä missä muut näyttävät kuvin, käyttävät kamerakulmia. Tultaessa 1980-luvulle Paavilaisen runopuhe on yhä enemmän intiimistynyt. Nostalgiat ovat Paavilaisen runouden käyttövoima laajemminkin kuin vain yksilöllisellä tasolla.[3]»

Paavilainen sai J. H. Erkon palkinnon 1964 ja valtion kirjallisuuspalkinnon 1982.

Teokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Sukukartta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1964.
  • Kleptomaani: Novellikokoelma. Helsinki: Kirjayhtymä, 1965.
  • Kohtauksia tulevasta elämästä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1966.
  • Mihin maailma tapahtuu. Helsinki: Kirjayhtymä, 1968.
  • Joka hetki perillä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1969.
  • Paluu (tv-näytelmä, 1969)
  • Muistoja Pohjolasta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1970.
  • Kaupunki enemmän kuin kohtalo. Helsinki: Kirjayhtymä, 1972. ISBN 951-26-0186-9.
  • Tunnustuksia. Helsinki: Kirjayhtymä, 1974. ISBN 951-26-0975-4.
  • Tunteita suuressa sylissä. Helsinki: Kirjayhtymä, 1975. ISBN 951-26-1122-8.
  • Kallistuva valta. Helsinki: Kirjayhtymä, 1978. ISBN 951-26-1549-5.
  • Toinen jalka haudassa. Helsinki: Kirjayhtymä, 1979. ISBN 951-26-1770-6.
  • Vanhanaikaisia tunteita. Helsinki: Kirjayhtymä, 1980. ISBN 951-26-2009-X.
  • Unohduksen huvilat. Helsinki: Kirjayhtymä, 1981. ISBN 951-26-2160-6.
  • Tajunnan vihannat. Helsinki: Kirjayhtymä, 1982. ISBN 951-26-2179-7.
  • Palapeli. Helsinki: Kirjayhtymä, 1983. ISBN 951-26-2437-0.
  • Vapauden aika: Novellikokoelma. Helsinki: Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2722-1.
  • En muista, mistä puhut. Helsinki: Kirjayhtymä, 1985. ISBN 951-26-2706-X.
  • Elämäni hetket. Helsinki: Kirjayhtymä, 1986. ISBN 951-26-2755-8.
  • Minun peltoni, minun maani. Espoo: Weilin+Göös, 1987. ISBN 951-35-4291-2.
  • Unissa ei voi nukkua. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1988. ISBN 951-20-3310-0.
  • Koko elämä. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1989. ISBN 951-20-3533-2.
  • Juhlakausi. Jyväskylä, Helsinki: Gummerus, 1991. ISBN 951-20-3784-X.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kirjailija ja runoilija Matti Paavilainen on kuollut Helsingin Sanomat. 28.12.2017. Viitattu 28.12.2017.
  2. Kuka kukin on 2003, s. 717. Helsinki 2002. ISBN 951-1-018086-X
  3. a b Niemi, Juhani: Kirjailijoita ja epäkirjailijoita: pikakuvia aikalaisista, s. 81–88. Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1983. ISBN 951-717-332-6.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]