Matti Kuiri

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Matti Joeli Kuiri (30. huhtikuuta 1895 Tervola28. marraskuuta 1941) oli suomalainen jääkärimajuri. Hän oli saksassa sotilaskoulutuksen saanut jääkäri, joka taisteli jo ensimmäisessä maailmansodassa Saksan riveissä. Lisäksi hän osallistui Suomen sisällissotaan Valkoisen Armeijan riveissä sekä talvisotaan. Hän menehtyi saamiinsa haavoihin jatkosodassa Maaselän Seesjärven rannassa 28. marraskuuta 1941.[1][2]

Perhetausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Pekka Kuiri ja Greta Pallari. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1921 Eva Alice Henrikssonin kanssa.[1][2]

Opinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuiri kävi kansakoulun ja suoritti yksityisesti viidennen luokan Turun suomalaisessa lyseossa vuonna 1920. Hän kävi jääkärialipäällystölle järjestetyn aktiiviupseerikurssin Kadettikoulussa vuonna 1921 ja sotilaspedagogisen kurssin samana vuonna sekä Taistelukoulun komppanianpäällikkökurssin vuonna 1929.[1][2]

Jääkärikausi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jääkäripataljoonan 2. komppania.

Kuiri työskenteli maanviljelijänä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan 15. joulukuuta 1915. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella.[1][2]

Suomen sisällissota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuiri saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana aliupseeriksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan ryhmän- ja puolijoukkueenjohtajaksi 11. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän otti osaa sisällissodan taisteluihin Viipurissa.[1][2]

Sisällissodan jälkeinen aika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuiri siirrettiin sisällissodan jälkeen 6. heinäkuuta 1918 koulutusaliupseeriksi Kaartin jääkäripataljoonan 1. komppaniaan ja 17. tammikuuta 1919 Itämeren jalkaväkirykmentti l:een, josta muodostettiin myöhemmin Porin rykmentti. Hän toimi aluksi koulutusaliupseerina 7. komppaniassa, josta hänet määrättiin 1. heinäkuuta 1921 nuoremmaksi upseeriksi 5. komppaniaan ja 12. joulukuuta 1925 alkaen 1. komppanian varapäälliköksi sekä 12. maaliskuuta 1926 rykmentin jalkaväkitykkiupseeriksi. Aliupseerikoulun varajohtajaksi ja kaasusuojelu-upseeriksi hänet siirrettiin 1. elokuuta 1928, josta hänet siirrettiin 1. elokuuta 1930 alkaen 4:nnen ja 27. heinäkuuta 1932 alkaen l:en sekä 1. helmikuuta 1933 alkaen 2. komppanian päälliköksi.[1][2]

Talvi- ja jatkosota[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuiri osallistui talvisotaan pataljoonan komentajana Jalkaväkirykmentti 14:ssä ja osallistui taisteluihin Honkaniemessä, Näykissä, Rasalahdella, Taperniemessä ja Summassa. Välirauhan aikana hänet siirrettiin pataljoonan komentajaksi ja koulutusupseeriksi 5. Prikaatiin.[2]

Jatkosodan puhjettua hänet komennettiin Linnoituspataljoona 5:n komentajaksi, mistä hänet siirrettiin myöhemmin pataljoonan komentajaksi Jalkaväkirykmentti 4:ään. Hän osallistui taisteluihin jatkosodassa Viipurinlahdella, Yläsommessa ja Itä-Karjalassa, missä hän haavoittui pahasti Karjalan Maaselässä käydyssä taistelussa Seesjärven rannalla 26. lokakuuta 1941. Hän menehtyi haavoihinsa vielä saman päivän aikana. Hänet haudattiin sukuhautaan Turkuun.[2]

Luottamustoimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuiri toimi Porin rykmentin kunnianeuvoston varapuheenjohtajana vuosina 1929 ja 1932–1934 ja Turun kaupungin verotuslautakunnan jäsenenä vuosina 1936–1939.[1][2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938
  2. a b c d e f g h i Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975