Marmorikissa
Marmorikissa | |
---|---|
![]() |
|
Uhanalaisuusluokitus | |
Tieteellinen luokittelu | |
Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
Kunta: | Eläinkunta Animalia |
Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
Lahko: | Petoeläimet Carnivora |
Heimo: | Kissaeläimet Felidae |
Suku: | Pardofelis |
Laji: | marmorata |
Kaksiosainen nimi | |
Pardofelis marmorata |
|
![]() Marmorikissan levinneisyys |
|
Alalajit | |
|
|
Katso myös | |
Marmorikissa (Pardofelis marmorata) on pieni aasialainen kissaeläin. Marmorikissa on läheistä sukua aasiankultakissalle ja borneonkissalle.
Koko ja ulkonäkö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marmorikissa on noin 1,1 metriä pitkä, josta hännän osuus on noin 50 senttimetriä, painoa on noin 4–5 kiloa. Turkin väri vaihtelee kellanruskealla pohjalla olevien eriväristen täplien vuoksi ja muistuttaa niin paljon puuleopardin turkkia, että aikaisemmin marmorikissoja pidettiin puuleopardin pienikokoisena alalajina.
Levinneisyys ja elinympäristö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marmorikissan levinneisyys ulottuu Etelä-Kiinasta Kaakkois-Aasian Sumatran ja Borneon sademetsiin saakka. Lajin levinneisyys on kuitenkin kaventunut metsänhakkuiden vuoksi.
Lisääntyminen
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Naaraan kantoaika on noin 81 vuorokautta. Pentuja marmorikissa saa yhdestä neljään kerralla. Lajin lisääntymisestä luonnossa tiedetään hyvin vähän.
Ravinto
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marmorikissa syö kaikkea pikkunisäkkäistä ja linnuista kaloihin ja sammakoihin.
Uhat
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Marmorikissaa uhkaa elinalueiden tuhoutuminen, ja marmorikissa on uhanalainen, mutta lukumäärää ei tiedetä, koska sitä on hyvin vaikea tutkia.
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- ↑ Ross, J., Brodie, J., Cheyne, S., Hearn, A., Loken, B., Lynam, A., McCarthy, J., Phan, C., Rasphone, A., Singh, P. & Wilting, A.: Pardofelis marmorata IUCN Red List of Threatened Species. Version 2015.4. 2015. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.6.2016. (englanniksi)