Markku Partinen
Markku Mikael Partinen (s. 4. joulukuuta 1948 Helsinki) on suomalainen unilääketieteen uranuurtaja, professori, neurologian erikoislääkäri ja tietokirjailija. Hän sai unilääketieteen erityispätevyyden (niin sanottu "unilääkäri") vuonna 1998 ensimmäisten suomalaisten lääkäreiden joukossa. Hän on kouluttanut ja ohjannut lukuisia nuorempia lääkäreitä heidän perehtyessään unilääketieteeseen. Neurologian professorin pätevyyden hän sai vuonna 2002 ja Tasavallan presidentti myönsi hänelle professorin arvonimen vuonna 2012.
Partinen opiskeli lääketiedettä Montpellierin yliopistossa Ranskassa[1] ja hän sai laillistetun lääkärin oikeudet vuonna 1975. Hän palasi vielä Ranskaan viimeistelemään väitöskirjansa mononukleoosin aiheuttamista pikkuaivotulehduksista (kerebelliitti). Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi (Dr Med) tammikuussa 1977. Hän opiskeli lääketieteen opintojen ohessa neurofysiologiaa professori Pierre Passouantin johdolla. Passouant oli yksi unilääketieteen uranuurtajista maailmassa. Muita sen ajan johtavia unitutkijoita olivat muun muassa ranskalainen Michel Jouvet Lyonissa, Nathaniel Kleitman Chicagossa sekä William Dement ja Christian Guilleminault Stanfordin yliopistossa USA:ssa. Opiskeluaikanaan Partinen tutustui kaikkiin edellämainittuihin ja moniin muihin alan pioneereihin. Partinen osallistui maailman ensimmäiseen kansainväliseen narkolepsiakoferenssiin La Grande Mottessa Ranskassa vuonna 1975. Palattuaan Suomeen hän aloitti työn Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa professori Erkki Kivalon johtaman neurologian klinikan kliinisen neurofysiologian osastossa. Meilahden sairaalassa ei tunnettu tuohon aikaan vielä unilääketiedettä ja Partinen aloittikin professori Kivalon kannustamana yhteistyön neurofysiologian dosentti Pekka Putkosen (14.7.1935 - 30.12.1981) kanssa. Pekka Putkonen oli tutkinut muun muassa alfa-adrenergisten ratojen ja serotoniinin merkitystä kissoilla. Putkonen oli ollut aiemmin Michel Jouvetin laboratoriossa tutkijana; Putkosta ja Partista yhdisti ranskalainen unitutkimus.
Partisen suomenkielinen väitöskirja (1982) Helsingin yliopistolle käsittelee suomalaisten miesten unitottumuksia ja unihäiriöitä. Tutkimus oli otsikoitu Suomalaisten miesten nukkumistottumukset ja unihäiriöt ennen varusmiespalvelusta, varusmiespalveluksen aikana ja sen jälkeen.[2][3] Väitöskirjaa varten hän kehitti unikyselylomakkeen, joka on toiminut perustana vielä nykyisinkin käytössä olevalle HUS:n unikyselylle, Terveysportin unikyselylle sekä pohjoismaiselle unikyselylomakkeelle (Basic Nordic Sleep Questionnaire; [4]). Väitöskirjatyön ohessa hän diagnosoi Suomen ensimmäiset uniapneapotilaat. Tuohon aikaan uniapneaa ei vielä tunnettu Suomessa ja moni piti sairautta ainoastaan ylipainoon liittyvänä ongelmana. Hoitona käytettiin vaikeimmissa uniapneatapauksissa henkitoriavannetta (trakeostooma), joita Partinen teki yhdessä korva- nenä- ja kurkkutautien apulaisprofessori Bertel Grahnen kanssa. Neurologian klinikan yhteyteen perustettiin Suomen ensimmäinen unihäiriöpoliklinikka vuonna 1981. Hän sai lääketieteen ja kirurgian tohtorin arvon vuonna 1982 Helsingin yliopistosta ja hän on toiminut neurologian dosenttina Helsingin yliopistossa vuodesta 1987.
Väiteltyään Partinen toimi Helsingin yliopistollisessa keskussairaalassa apulaisopettajana ja erikoislääkärinä ja tutkijana Työterveyslaitoksen epidemiologian ja biostatistiikan osastolla ennen lähtöään Stanfordin yliopistoon vuonna 1985. Stanfordissa hänen ohjaajanaan toimi professori Christian Guilleminault. Hän tutki uniapneaepidemiologiaa ja ylähengitysteiden anatomisten muutosten vaikutusta uniapnean vakavuuteen. Palattuaan Yhdysvalloista Partinen aloitti Suomessa uniapnean CPAP-hoidot. Keskeisenä suomalaisena tutkimuspaikkana oli tuolloin Miina Sillanpään Säätiön ylläpitämä Ullanlinnan unihäiriöklinikka. Ullanlinnassa tutkittiin narkolepsiaa ja siellä aloitettiin myös kirkasvalohoitotutkimus. Sittemmin THL:n tutkimusprofessorina toiminut Timo Partonen valmisteli Partisen ohjauksessa Ullanlinnassa väitöskirjansa kirkasvalohoidosta ja kaamosdepressiosta. Partinen esitti, että HYKSiin perustettaisiin laaja-alainen unihäiriöklinikka muun muassa Stanfordin yliopiston mallin mukaisesti, mutta se ei saanut HYKS:n johdossa riittävää kannatusta. Myös Lääkintöhallituksen perustama unihäiriötyöryhmä[5] professori Erkki Kivalon vetämänä esitti, että jokaiseen yliopistosairaalaan perustettaisiin laaja-alainen unihäiriöyksikkö. Psykiatrian klinikka, kliinisen neurofysiologian yksikkö, neurologian klinikka, lastentautien klinikka ja korva- nenä- ja kurkkutautien klinikka kannattivat asiaa, mutta se ei riittänyt.
1990-luvulla Partinen on toiminut Epilepsiasäätiössä johtajaylilääkärinä ja Rinnekodin tutkimuskeskuksessa ylilääkärinä. Nykyisin Partinen toimii Terveystalossa unilääketieteen lääketieteellisenä johtajana.
Lääkäriliitto myönsi Partiselle liikennelääketieteen erityispätevyyden vuonna 1991 ja hän on kirjoittanut useita tieteellisiä kirjoituksia mm. väsymyksen merkityksestä liikenteessä. Hän on toiminut pitkään (vuodesta 1981) Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunnan (VALT) lääkärijäsenenä. Vuonna 2000 hänelle myönnettiin Liikenneturvan liikenneturvallisuuden tiedotuspalkinto ja Liikenne- ja Viestintäministeriön liikenneturvallisuusalan ansiomitali. Vuonna 2008 VALT myönsi hänelle liikenneturvallisuuden edistämisen palkinnon (nr 10).
Järjestötoiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Partinen on ollut aktiivinen myös järjestötoiminnassa. Opiskeluaikan Montpelleirissa hän oli perustamassa Ranskassa lääketiedettä opiskelevien yhdyselimenä toimivaa lääkäriseura Coccyx ry:tä ja hänet valittiin yhdistyksen ensimmäiseksi puheenjohtajaksi. Hän toimi opiskeluaikaan myös Suomen Medisiinariliitossa ja Nuorten Lääkärien yhdistys ry:ssä ja hän toimi Nuori Lääkäri -lehden toimitussihteerinä. Vuonna 1988 hän oli perustamassaSuomen Unitutkimusseura ry:tä ja hän oli seuran ensimmäinen puheenjohtaja. Hän on ollut myös potilasjärjestö Uniliitto ry:n perustajajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja. Uniliitto ry on nimittänyt hänet järjetön kunniapuheenjohtajaksi. Hän on ollut aktiivisesti mukana myös Suomen uniapneayhdistyksen, Suomen narkolepsiayhdistyksen ja Levottomat Jalat -RLS yhdistys ry:n toiminnassa. Liikennelääketieteen yhdistys ry:n puheenjohtajana hän toimi vuosina 2012-2014. Vuosina 2016-2023 hän on ollut Parkinsonliitto ry:n (nykyisin Liikehäiriösairauksien liitto ry) liittohallituksen puheenjohtaja. Vuoden 2023 liittokokous valitsi uudeksi puheenjohtajaksi vuodesta 2024 alkaen neurologi Osmo Pammon. Vuonna 2023 Partiselle myönnettiin Liikehäiriösairauksien liiton kultainen ansiomerkki. Hän on ollut pitkään myös Suomen neuropsykiatrinen yhdistys ry:n hallittuksen jäsen ja varapuheenjohtaja. Hän on aktiivisesti mukana Uniliiton ja Suomen unitutkimusseura ry:n toiminnassa. Kansainvälisessä järjestötoiminnassa hän on toiminut Euroopan unitutkimusyhdistyksen (ESRS) tieteellisen toimikunnan jäsenenä ja varapuheenjohtajana, Maailman unitutkimusyhdistysten liiton (WFSRS) koordinoivana sihteerinä ja Maailman unilääketieteen yhdistyksen (World Association of Sleep Medicine; nykyisin World Sleep Society) perustajajäsenenä ja puheenjohtajana.
Politiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiemmin Partinen on toiminut 1990-luvulla Helsingissä terveyslautakunnassa. Tammikuun 2022 aluevaaleissa hänet valittiin Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen varavaltuutetuksi Kokoomuksen edustajana. Hän on Länsi-Uudenmaan hyvinvointialueen tarkastuslautakunnan jäsen ja HUS-yhtymän TKKI-toimikunnan jäsen.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kira Gronow: Unenlahjat voivat ratkaista, kuka päätyy huipputehtäviin, sanoo unitutkija Markku Partinen – Onneksi aivoja voi huijata nukkumaan paremmin, ja nyt hän kertoo, miten se tehdään (maksullinen linkki) Aamulehti. 2021. Viitattu 4.12.2021.
- ↑ Markku Partinen: Suomalaisten miesten nukkumistottumukset ja unihäiriöt ennen varusmiespalvelusta, varusmiespalveluksen aikana ja sen jälkeen = Sleeping habits and sleep disorders of Finnish men before, during and after military service (väitöskirja / Helsingin yliopisto; ISBN 951-99386-8-0; julkaistu sarjassa Sotilaslääketieteellinen aikakauslehti, Suplementum, ISSN 0359-2456; 57 (1): 1-96) 1982. Suomen lääkintäupseeriliitto. Viitattu 2.1.2021 (viitemallineeksi).
- ↑ Markku Partinen. Professori, Neurotieteiden osasto (Helsingin yliopiston tutkimusportaali) Helsingin yliopisto, helsinki.fi. Viitattu 2.1.2021.
- ↑ Partinen M, Gislason T. Basic Nordic Sleep Questionnaire (BNSQ): a quantitated measure of subjective sleep complaints. Journal of sleep research. 1995;4(S1)(S1):150-5.
- ↑ Lääkintöhallitus. Unihäiriötyöryhmän mietintö, osa II. Lääkintöhallituksen työryhmien mietintöjä nro 2. 1989.
| ||||||||||||||||||
