Maria Aletta Hulshoff
Maria Aletta Hulshoff (30. heinäkuuta 1781 – 10. helmikuuta 1846) oli alankomaalainen poliittinen vaikuttaja, vakaumukseltaan radikaali demokraatti ja varsinkin myöhemmällä iällään pasifisti.[1]
Hulshoffin isä oli mennoniittapastori Allard Hulshoff, joka tunnettiin kirkollisena puhujana ja julkaisijana. Isä oli koulutettu mies ja kannatti valistuksen ajan poliittisia ja sosiaalisia aatteita. Ranskan vallankumousarmeijan saapuminen Amsterdamiin vuonna 1795 otettiin perheessä ilolla vastaan. Pastori Hulshoff kuitenkin kuoli pian tämän jälkeen.[1]
Maria Hulshoff oli omaksunut isänsä arvot. Hän kuitenkin pettyi ranskalaisten hallintoon Batavian tasavallassa, joka oli käytännössä Ranskan vasallivaltio. Jatkuva vapauden rajoittaminen ja Ranskan puuttuminen sisäpolitiikkaan herättivät hänessä radikaalina demokraattina vastenmielisyyttä ja vastarintaa.[1]
Hulshoff kirjoitti samanmielisiksi tietämilleen ihmisille ja julkaisi pamfletteja omissa nimissään. Hän halusi Napoleonin asettavan Batavian johtoon alankomaalaisen radikaalidemokraatin Johan Valckenaerin (1759–1821) eikä veljeään Louis Bonapartea. Maaliskuussa 1806 Hulshoff julkaisi kahdeksansivuisen pamfletin Oproeping van het Bataafsche volk, jossa hän kehotti alankomaalaisia massiiviseen mutta väkivallattomaan vastarintaan. Hän itse ajatteli näyttävänsä hyvää esimerkkiä: "Näettekö, kuinka nainen, jota kukaan ei tue, toimii", hän kirjoitti esipuheessaan. Hulshoff pidätettiin ja häntä syytettiin kapinoinnista. Hän suostutteli Valckenaerin toimimaan asianajajanaan ja sai tälle näin julkisuutta.[1]
Valckenaer ulkoisti puolustuksen runoilija Willem Bilderdijkille, joka kuvaili syytettyä viattomaksi isänmaalliseksi hupsuksi, jolla oli hysteerisiä taipumuksia eikä kykyä ymmärtää tekojensa seurauksia. Hulshoff irtisanoi puolustusasianajajansa ja jatkoi puolustusta itse viitaten muun muassa Ihmisoikeuksien julistukseen, joka oikeuttaa syrjäyttämään kansaa alistavat vallanpitäjät. Ongelmia kuitenkin aiheutti pamfletin kohta, jossa sanotaan, ettei presidentti Rutger Jan Schimmelpenninckin hallitus voi jatkaa. Hulshoff yritti perustella, että siinä vain ennustetaan tulevaisuutta, ei varsinaisesti kehoteta kaatamaan hallitusta.[2]
Hulshoff tuomittiin lopulta määräämättömäksi ajaksi Woerdenin linnaan, poliittisten rikollisten vankilaan. Kun häntä oltiin siirtämässä Woerdeniin, hän pakeni sukulaistensa avulla Rotterdamiin ja sieltä kalastusaluksella Isoon-Britanniaan.[1]
Britanniassa Hulshoff eli rahoilla, jotka mennoniittauskontoverit lähettivät hänelle Amsterdamista. Hänen huhuttiin suunnittelevan keisari Napoleonin salamurhaa, mutta asiasta ei ole todisteita. Hän lähti Yhdysvaltoihin ja kirjoitti siellä 170-sivuisen Peace republican's Manual -julkaisun rauhasta ja tasavallasta.[1]
Hulshoffin pasifismi otti vähitellen yhä tärkeämmän paikan hänen elämässään ja työnsi lopulta hänen radikaalit poliittiset ajatuksensa kokonaan taka-alalle. Vuonna 1820 hän vihdoin palasi Amsterdamiin ja julkaisi välittömästi noin 160-sivuisen julkaisun Gevolgen der voldoening. Hän osoitti olevansa syvästi uskonnollinen kristitty, joka työskenteli rauhan puolesta ja taisteli yhteiskunnallisia epäkohtia vastaan. Erityisen tärkeää oli hänelle terveydenhuollon ja hygienian parantaminen. Vuonna 1827 hän kirjoitti isorokkorokotusten puolesta pamfletin, jossa hän suositteli rokotusmenetelmää sekä hygieenisin että uskonnollisin perustein. Se jäi Hulshoffin viimeiseksi julkaisuksi. Hän kuoli vuonna 1846 yli 64-vuotiaana.[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c d e f g A.J.C.M. Gabriëls: Hulshoff, Maria Aletta (1781-1846) Digitaal Vrouwenlexicon van Nederland. 2015. Viitattu 1.4.2024. (hollanniksi)
- ↑ Hanna Stouten: Maria Aletta Hulshoff (1781-1846), dweepster of idealiste? Literatuur / DBNL. 1984. Viitattu 1.4.2024. (hollanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Maria Aletta Hulshoff Radical Translations
| ||||||||||||||
