Mareșal
| Mareșal | |
|---|---|
 Prototyyppi M-05 |
|
| Aseen tyyppi | panssarintorjuntavaunu |
| Alkuperämaa |
 Romania |
| Palvelushistoria | |
| Sodissa | Toinen maailmansota |
| Valmistushistoria | |
| Suunniteltu | 1942–1943 |
| Valmistusmäärä | 6 prototyyppiä |
| Tekniset tiedot[1] | |
| Malli | M-05 |
| Paino | 10 t |
| Miehistö | 2 |
| Panssarointi | 10–20 mm vaunussa |
| Pääaseistus | 75 mm Reșița Model 1943 |
| Muu aseistus | 7,92 mm ZB53-konekivääri |
| Moottori | Hotchkiss H-39 |
| Teho | 120 hv |
Mareșal oli toisen maailmansodan aikana Romaniassa kehitelty panssarintorjuntavaunu. Mareșal eli "marsalkka" nimettiin Ion Antonescun mukaan ja se eteni prototyyppivaiheeseen. Hanke keskeytettiin lokakuussa 1944 hieman ennen kaavaillun tuotannon alkua. Prototyyppejä valmistettiin kaikkiaan 6 kappaletta, mutta neuvostojoukot tuhosivat ne.
Mareșal ei edennyt koskaan sarjatuotantoon, mutta se vaikutti saksalaisen Jagdpanzer 38(t) Hetzerin suunnitelmiin.
Suunnittelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Marsalkka Ion Antonescu määräsi romanialaisen panssarintorjuntavaunun suunnittelun joulukuussa 1942. Antonescun mukaan kotimaisen panssarintorjuntavaunun kehittäminen oli ainut hyvä vaihtoehto ratkaisemaan suorituskykyongelmat Romanian 1. panssaridivisioonassa ja panssarintorjunnassa yleensä. Panssarintorjuntavaunu Mareșal eli Vânătorul de Care Mareșal sai nimensä marsalkka (romaniaksi mareșal) Antonescun mukaan.[1]
Vaunun suunnittelupaneelin johtoon asetettiin majuri Nicolae Anghel ja insinöörikapteeni Gheorghe Samboţin. Romaniassa muutettiin joitakin olemassaolleita panssarivaunuja panssarintorjuntavaunuiksi (esim. TACAM T-60 ja TACAM R-2), mutta Mareșalin oli tarkoitus olla lopulta kokonaan uudenlainen ja kotimainen vaunu. Täysin samanlaisia vaunuja ei ollut vielä muuallakaan maailmaassa. Vanun ensimmäinen prototyyppi oli muunneltu T-60-vaunu, johon asennettiin neuvostoliittolainen 122 mm haupitsi M1910/30 ja koaksaalinen 7,92 mm ZB53-konekivääri. Prototyyppivaunua M-00 koeammutettiin Sudițissa Slobozian itäpuolella 30. heinäkuuta 1943. Koeammunnoissa havaittiin useita puutteita, kuten tykin pulttien irtoaminen vaunusta. Myös sen moottori oli tehoton. Pahimmat pelot, kuten väitteet vaunun kaatumisesta rekyylin takia osoittautuivat kuitenkin aiheettomaksi ja vaunua päätettiin kehitellä edelleen.[1]
Lokakuussa 1943 oli valmistettu kolme uudempaa prototyyppiä, mallit M-01, M-02 ja M-03. Ulkonäöltään ne muistuttivat edeltäjäänsä. Prototyyppejä koekäytettiin jälleen 23. lokakuuta 1943. Testejä katsomassa oli myös marsalkka Antonescu. Samana päivänä oli tehty myös panssarintorjuntakanuuna 75 mm Reșița Model 1943 koeammuntoja. Everstiluutnantti Paul Draghiescu ehdotti sen käyttöä uudessa vaunussa. Tykkiä pidettiin hyvin onnistuneena ja Antonescu hyväksyi sen käytön. Tykki asennettiin seuraavaan prototyyppiin M-04.[1]
Valmistuksen valmistelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Nicolae Anghel ja Rogiferin tehtaan henkilöstöä vieraili Saksassa tutustumassa saksalaiseen teollisuuteen selvittääkseen vaunun tuotannon mahdollisuuksia. Saksalaisten suunnitelmien todettiin tuolloin olevan romanialaisia jäljessä. Marras-joulukuussa 1943 oli aloitettu valmistelemaan vaunun sarjatuotantoa. Saksan halltisemasta Ranskasta tilattiin 1 000 Hotchkiss-moottoria. Koska lopulta haluttiin valmistaa vaunua mahdollisimman itsenäisesti Saksasta, tuotannon valmistelemiseksi tehtiin yhteistyötä myös sveitsiläisten ja ruotsalaisten yritysten kanssa. Myös Adolf Hitler vakuuttui vaunun ominaisuuksista ja Romaniaa tuettiin asiantuntijoilla, panssarein ja muine tarvikkein. Romanialaisten oletettiin lopulta pystyvät tuottamaan tuontina hankittuja osia itse.[1]
M-04 valmistui tammikuussa 1944 ja sitä koekäytettiin helmikuussa. Huolet liiallisesta rekyylistä osoittautivat jälleen turhiksi. Seuraava prototyyppi M-05 oli pitkälti romanialaisvalmisteinen. Kesäkuussa 1944 se kilpaili Antonesculle tehdyssä näytöksessä Sturmgeschütz III-vaunua vastaan ja sen katsottiin olevan suorituskyvyltään parempi. Vaunuja päätettiin tilata 1 000. Niiden oli tarkoitus toimia 32:ssa panssarintorjuntapataljoonassa, joissa kussakin olisi 30 vaunua. Rogiferin oli tarkoitus valmistaa 4 vaunua päivittäin. Hanke hidastui kuitenkin huomattavasti liittoutuneiden ilmapommitusten takia. Sarjan 0 toimitus jouduttiin lykkäämään marraskuuhun 1944 ja sarjat I ja II tammikuulle 1945. Ensimmäiset 200 oli tarkoitus valmistaa M-05:n mukaan ja loput viimeisen prototyypin M-06 mukaan. M-05 oli suorittanut miltei kaikki kokeensa 23. elokuuta, jolloin Romania vaihtoi sodan puolia. Romaniassa tehtiin päätös valmistuksen lakkauttamisesta suuremmalta osalta, mutta suorittaa M-05:n koekäyttö loppuun ja toteuttaa sarja 0:n tuotanto. Neuvostoliiton vaatimuksesta hanke päättyi kuitenkin 26. lokakuuta. Kaikki valmiit vaunut tuhottiin, samoin kuin suurin osa vaunun suunnitelmista ja valokuvista.[1]
Mareșalin tarina päättyi vain hieman ennen sen tuotannon alkamista. Se vaikutti kuitenkin huomattavasti toiseen sodanaikaiseen vaunuun. Saksassa Adolf Hitler oli hyväksynyt uuden panssarintorjuntavaunun suunnittelun 7. joulukuuta 1943. Hän näki myös Mareșalin suunnitelmat. Prototyyppi M-04 lienee vaikuttanut sittemmän Jagdpanzer 38(t) Hetzerin suunnitelmiin. Hetzer valmistui kyvykkäämään saksalaisteollisuuden avulla nopeammin kuin Mareșal. Se oli sarjatuotannossa huhtikuussa 1944 ja käytössä saman vuoden heinäkuussa.[1]