T-60
| T-60 | |
|---|---|
 T-60 Parolassa |
|
| Valmistushistoria | |
| Valmistusmaa |
 Neuvostoliitto |
| Tekniset tiedot | |
| Pituus | |
| – putki edessä | 4,11 m |
| – pelkkä runko | 4,11 m |
| Leveys | 2,30 m |
| Korkeus | 1,74 m |
| Taistelupaino | 6,4 t |
| Telaketjut | ? |
| Maksiminopeus | |
| – tiellä | 45 km/h |
| – maastossa | 20 km/h |
| Toimintasäde | 450 km tiellä |
| Pääase | 20mm ТНŠ (ŠVAK) -panssarivaunukanuuna |
| Muu aseistus | 1 x 7,62 mm DT-pikakivääriä |
| Panssarointi | 7-25 mm (myöhemmissä malleissa 7-35 mm) |
| Moottori | GAZ-203 (bensiini) |
| – hevosvoimat | 85 hv |
| – kilowattia | 63 kW |
| Miehistö | 2 |
T-60 oli neuvostoliittolainen, toisen maailmansodan aikainen kevyt panssarivaunu. Vaunua valmistettiin vuosina 1941–1943 kuutisen tuhatta kappaletta.
Suunnittelu ja käyttöönotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
T-60 on amfibisen T-40-vaunun jatkokehitelmä.
25. heinäkuuta 1941 Moskovan tehdas numero 37 määrättiin lopettamaan T-40:n valmistus ja alkamaan valmistaa T-50-vaunua. T-50 oli kuitenkin kehittynyt ja sen valmistus, etenkin kahdeksannopeuksisen planetaarisen vaihteiston valmistus oli mahdotonta tehtaalle, joka hädin tuskin pystyi T-40:n valmistukseen.
T-60 suunniteltiin heinäkuussa 1941 tehtaan suunnitteluosastolla Nikolai A. Astrovin johdolla vain 15 päivässä. Panssarointia vahvistettiin eikä vaunu enää kellunut veden pinnalla. Runko, voimansiirto, moottori, sähköjärjestelmät ja aseet perustuivat T-40:ssa hyvin toimiviin. Aseistukseksi tuli 12,7 mm raskas konekivääri DŠK ja yksi 7,62 mm DT-konekivääri.
Prototyyppi esiteltiin panssarivaunujen valmistuksesta vastanneelle kansankomissaari Vjatšeslav Malyševille, joka ehdotti vaunun varustamista 20 mm automaattitykillä. Toinen prototyyppi esiteltiin myös ylipäällikkö Stalinille ja valtion puolustuskomitea määräsi vaunun sarjavalmistukseen ja tehtaan 37, Puna-armeijan telakan Stalingradissa, Gorkin autotehtaan (GAZ) ja Harkovan traktoritehtaan (HTZ) valmistamaan 10 000 vaunua. Pääinsinööri Astrov ajoi henkilökohtaisesti mallikappaleen Moskovasta Gorkiin. GAZin suunnittelija yksikertaistivat rakennetta oman tehtaansa valmistusmahdollisuuksiin. Valmistuksen kuluessa panssarointia vahvistettiin 25 millimetristä 35 millimetriin ja vielä myöhemmin NII-48:n ehdotuksesta runkoon ja torniin lisättiin 10 mm lisälevyt. Jatkokehitelmänä syntyi T-70, jonka jälkeen T-60:n runkojen valmistus suunnattiin itseliikkuviin tykinalustoihin ja ilmatorjuntavaunuihin.
T-60-vaunuja käytettiin ensimmäisen kerran taistelussa Poltavassa syyskuussa 1941. Suuri määrä vaunuja ehti jo Moskovan taisteluun.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- http://army.lv/ru/t-60/istorija/631/713#info (Arkistoitu – Internet Archive)