Manuel García Prieto

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Manuel García Prieto

Manuel García Prieto, Alhucemasin markiisi (1859 Astorga1938 San Sebastian) oli espanjalainen poliitikko, joka toimi Espanjan pääministerinä kolmesti vuosien 1917–1918 aikana sekä vuosina 1922–1923.

García Prieto oli liberaalipuolueen johtajiin kuuluneen Eugenio Montero Ríosin vävy. Hän vaikutti aluksi Espanjan edustajainhuoneessa, jossa kohosi yhdeksi puolueensa johtavista henkilöistä. Hän oli vuosina 1905–1906 peräkkäin sisä-, oikeus- sekä kauppa- ja maatalousministerinä. José Canalejasin hallituksessa 1910–1912 García Prieto toimi ulkoministerinä. Hän allekirjoitti lokakuussa 1912 Ranskan kanssa solmitun sopimuksen Marokon jakamisesta etupiireihin, ja hänet palkittiin tästä hyvästä Alhucemasin (Al Hoceima) markiisin arvolla. García Prieto jatkoi ulkoministerinä myös Canalejasin kuoleman jälkeen kreivi Romanonesin hallituksessa, mutta siirtyi vuoden 1913 aikana eräiden muiden liberaalipuolueen edustajien kanssa oppositioon. Ensimmäisen maailmansodan aikana García Prieto toimi pääministerinä huhtikuusta kesäkuuhun 1917, pää- ja ulkoministerinä lokakuusta 1917 maaliskuuhun 1918, sisäministerinä maaliskuusta marraskuuhun 1918 ja jälleen pääministerinä marraskuusta joulukuuhun 1918. Hänen toinen hallituksensa oli liberaalien ja konservatiivien muodostama suuri koalitio. García Prieto kokosi liberaaleista vielä neljännen hallituksen joulukuussa 1922. Sen rasitteena oli Espanjan huono menestys Marokossa käydyssä Rifin sodassa. Syyskuussa 1923 kenraali Miguel Primo de Rivera suoritti sotilasvallankaappauksen, jolloin García Prieto joutui eroamaan.[1] Hän vetäytyi sen jälkeen politiikasta.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Nordisk familjebok, täydennysosa (1923), s. 1216 (ruotsiksi) Runeberg.org. Viitattu 29.10.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]