Mallard (veturi)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
LNER Class A4 4468 Mallard

LNER Class A4 Mallard, No 4468, lempinimeltään The Blue Streak (suom. Sininen viuhahdus) on höyryveturi, joka pitää nimissään höyryvetureiden nopeusennätystä.[1]

Britanniassa 3. maaliskuuta 1938 numerolla 4468 (myöhemmin 60022) valmistunut A4 Pacific Mallard suunniteltiin nimenomaisesti rikkomaan saksalaisten 11. toukokuuta 1936 Borsig DRG 05 -veturilla saavuttama höyryvetureiden nopeusennätys – 200,4 kilometriä tunnissa. Suunnittelun päävastuu lankesi Nigel Gresleylle, joka tuolloin toimi London and North Eastern Railwayn pääsuunnittelijana.[1]

Mallardiin tehtiin monia perinteisistä malleista poikkeavia ratkaisuja: höyrypainetta kasvatettiin ja virtaviivaistuksia tehtiin sekä koko veturin runkoon ilmanvastuksen pienentämiseksi että höyryputkien sisälle höyryvirtausten vastusten minimoimiseksi. Mallard oli myös ensimmäinen veturi, jossa hyödynnettiin suomalaisen Kyösti Kylälän kehitystyöhön perustuvaa Kylchap-tekniikkaa. Perinteisten, molemmille pyörästöille erikseen suunnattujen sylinterien ongelmana oli ollut sen junaa keikuttava vaikutus. Gresleyn neronleimaus oli pyörien väliin sijoitettu kolmas sylinteri, joka sekä vakautti junaa että vähensi raiteisiin kohdistuvaa rasitusta. Ja mikä tärkeintä – se myös lisäsi junan tehoa.[1]

Nopeusennätyksestä kertova kilpi veturin kyljessä.

Ennätysajo suoritettiin Granthamin ja Peterboroughin välisellä rataosuudella. Kaarteiden ja käynnissä olleiden ratatöiden vuoksi käytettävissä oli ainoastaan 24 kilometrin pituinen suora osuus, jolle ennätysyritys sijoitettiin. Virallinen nopeusennätys kirjattiin lukemiin 202,77 kilometriä tunnissa.[1] Veturin saavutettua ennätysnopeus se hajosi palasiksi. Ennätysnopeus kuitenkin suoritettiin veturin vielä ollessa kasassa, joten ennätys kirjattiin ylös ja virallistettiin.

Mallard oli ennätysajonsa jälkeen normaalissa rataliikenteessä aina vuoteen 1963, johon mennessä se oli taittanut kiskoja 2,4 miljoonaa kilometriä. Nykyään Mallard (suom. sinisorsa) on esillä National Railway Museumissa Yorkissa, Englannissa.[1]

Mallard jäi käytöltään pieni-ikäiseksi vikojen takia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Tieteen kuvalehti Historia 10/2013, s.54-59

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]