Maksuväline

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Maksuväline tarkoittaa välinettä, jota käytetään vaihdannan helpottamiseksi.[1] Maksuvälineitä ovat muun muassa käteisraha, maksukortit ja sekit. Laajemmin käsitettynä maksuvälineisiin kuuluvat myös esimerkiksi tiliraha ja käyttämätön tililuotto.[1]

Suomen rikoslaissa maksuvälineellä tarkoitetaan pankki-, maksu- tai luottokorttia, sekkiä tai muuta välinettä taikka tallennetta, jolla voidaan suorittaa maksuja, tilinostoja tai tilisiirtoja. Näiden lisäksi maksuvälineeksi katsotaan myös väline, jonka käyttäminen on välttämätön edellytys mainittujen suoritusten tekemiseksi.[2] Maksuvälineeksi voidaan ymmärtää myös esimerkiksi verkkopankin käyttäjätunnukset tai matkapuhelin.[3]

Hyvältä maksuvälineeltä vaaditaan, että se on helposti kuljetettavissa ja myös jaettavissa, jotta sitä voidaan käyttää pienissä maksuissa. Sen pitää olla tasalaatuista, aitoudeltaan helposti tarkistettavissa ja arvoltaan vakaata.[4]

Laillinen maksuväline[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lailliseen maksuvälineeseen (engl. legal tender) liittyy tiettyjä ominaisuuksia kuten se, että lailliseksi maksuvälineeksi julistaminen tapahtuu maksuvälineitä sääntelevässä rahalainsäädännössä. Muilla kuin laillisilla maksuvälineillä maksaminen ei ole laitonta.[5]

Euroopan unionin euroalueella eurosetelit ja -kolikot ovat laillisia maksuvälineitä. Muut valuutat eivät ole laillisia maksuvälineitä. Mikään EU-maa ei ole säätänyt lailliseksi muuta maksuvälinettä kuin käteistä.[5]

Suomen laissa ei ole laillisen maksuvälineen määritelmää.[5]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Taloustiedon taloussanasto. Taloustieto r.y., 1987. ISBN 951-628-145-1.
  2. Rikoslaki Finlex.
  3. Maksuvälineet www.finanssivalvonta.fi. Finanssivalvonta. Viitattu 2.10.2017.
  4. Raha on maksuväline. Suomen Pankin rahamuseo/Vitriinitekstit, , s. 13.
  5. a b c Hedman, Anne & Nieminen, Maritta: Laillisen maksuvälineen juridiikasta 2017. Suomen Pankki.