Majakkalaiva Taipaleenluoto

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Majakkalaiva Taipaleenluoto.

Majakkalaiva Taipaleenluoto oli ainoa Laatokalla ollut suomalainen majakkalaiva.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laatokan liikenteen alkaessa 1800-luvun jälkipuoliskolla kasvaa kasvamistaan, sai silloinen Tullihallitus vuonna 1860 tehtäväkseen senaatilta tutkia majakkalaivan sijoittamista ohjaamaan järven länsiosien satamakaupunkien ja Pietarin välistä liikennettä.

Aluksi haluttiin selvitä mahdollisimman halvalla ja esitettiin että laiva rakennettaisiin puusta Oulussa ja majakkalaitteeksi kelpaisivat juuri puretusta Pellingin majakasta poistetut.

Luotsilaitoksen päällikkö amiraali Boris Nordman teki tenän: jos alus rakennettaisiin, tehtäisiin kerralla kunnollinen: se rakennettaisiin teräksestä telakalla eteläisessä Suomessa ja siihen hankittaisiin kunnolliset ranskalaiset valolaitteet. Amiraalin vaikutusvalta tepsi ja näin tehtiinkin.

Alus rakennetaan[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Majakkalaiva Taipaleenluoto rakennettiin Turussa W:m Crichton & Co:n telakalla vuonna 1877. Mitoiltaan se oli vakiintunut eli 26,6 x 6,5 x 2,1 metriä; uppoama oli 200 tonnia. Alus oli teräsrunkoinen. Miehitystä oli seitsemän henkeä.

Aluksessa oli höyrykattila sumusireeniä, ankkuripeliä ja lämmitystä varten, muuten se oli purjelaiva; takilointi vastasi lähinnä joolia. Valolaite oli loppuun asti öljytoiminen; se oli aivan uutta tyyppiä: järjestelmä käsitti kolme ankkurilyhdyn kaltaista öljyvaloa, jotka kiinnitettiin mastoa ympäröivään renkaaseen; tätä kokonaisuutta voitiin entisen häkkimallin tavoin nostaa ja laskea pitkin mastoa ja huoltaa kannen alla. Valmistaja oli pariisilainen yhtiö Sautter et cie, joka olikin vanha hovihankkija. Lyhtymallista tulikin hallitseva ja sen syrjäytti vasta myöhemmin tullut asetyleenivalo. Sähkövilkku kerkisi olla vain yhdessä aluksessa ja siitäkin se poistettiin kohtalaisen pian.

Asemapaikalle[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alus hinattiin asemapaikalleen Taipaleenluodon länsipuolelle keväällä 1878. Laatokan liikenne oli vilkasta, ja Sortanlahteen oli perustettu valtion satama. Kannaksen tavaraliikenne Pietariin ja eteenpäin kulki juuri tätä kautta.

Proomu- ja tukkilauttaliikenne pysyi 20-luvun ajan elinvoimaisena, mutta sodan lähestyessä liikenne hiipui; Metsäpirtin kunnan Saarosten rajakylässä oli loppuun asti saatavana valtion luotsi ja majakkalaiva asetettiin asemapaikalleen joka kevät; useimmiten se talvehti Sortanlahden valtionsatamassa ja telakoitiin Koirinojan kylässä olevalla vetotelakalla.

Aluksen viimeiset vaiheet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Majakkalaiva oli kaikki sotavuodet telakoituna; talvisodan alkaessa se jätettiin telakalleen talvehtimiskuntoon riisuttuna; kaikki irti lähtevä varustus evakuoitiin sotatoimien päättyessä.

Kesällä 1941 alus löydettiin koskemattomana eli venäläiset eivät olleet tehneet sille mitään, mutta suomalaisetkaan eivät tehneet alukselle - pientä ylläpitokorjailua lukuun ottamatta - oikeastaan mitään, koska sitä ei katsottu aiheelliseksi asettaa paikalleen; suunnitelmissa oli että alus mahdollisesti siirrettäisiin jossain vaiheessa merelle, mutta hanke raukesi. Ainoa mahdollisuus olisi ollut siirtää alus rautateitse Lahdenpohjan satamasta Haminaan, mutta VR:n kuljetuspaineet olivat liian kovat.

Vuonna 1944 kun suomalaiset vetäytyivät pysyvästi alueelta, laiva jätettiin talvehtimiskunnossa Neuvostoliitolle. Sen nimi löytyy SOTEVAn asiakirjoista, eli alus katsottiin osaksi sotakorvaussuorituksia.

Aluksen kohtaloista sen jälkeen ei ole mitään tietoa. Laatokalta se kylläkin katosi pysyvästi.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Visa Auvinen: Leijonalippu merellä
  • Merikapteeni Seppo Laurell: Aalloilla keinuvat majakat