Majakkalaiva Äransgrund

Kohteesta Wikipedia
(Ohjattu sivulta Majakkalaiva Äränsgrund)
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Majakkalaiva Äransgrund merellä ilmeisesti vuonna 1893.

Majakkalaiva Äransgrund oli Helsingin edustan alkuperäinen majakkalaiva.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Majakkalaiva Äransgrund rakennettiin teräksestä Turussa W:m Crichton & Co:n telakalla vuonna 1892; se oli hiukan muita samanikäisiä isompi eli mitoiltaan 29 × 6 × 2,7 metriä, uppoamaltaan 223 tonnia. Alus oli vanhaan tapaan koneeton ja purjeilla varustettu. Valoina oli normaaliin tapaan kaksi mastoihin sijoitettua alas laskettavaa kolmilamppuista öljyvaloa.[1].

Hankala alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsin nopeasti todettiin, että ratkaisu ei ollut toimiva; Helsingin liikenne alkoi varhain keväällä ja jatkui myöhäiseen syksyyn. Jäänmurtajien aloitettua toimintansa myös Helsingissä tilanne kärjistyi: oli saatava uusi alus, joka pystyisi olemaan paikoillaan jopa lievissä jääoloissa – siis tarvittiin koneellinen alus, jossa olisi suojaava sääkansi; sitä ei tarvitsisi hakea pois niin aikaisin kuin koneetonta, eikä jää pureutuisi sellaiseen niin pahoin kuin vanhanmalliseen.lähde?

Tällainen alus, uusi Äransgrund (nykyinen majakkalaiva Kemi) saatiinkin vuonna 1901; nyt entinen koneeton alus sai epävirallisen nimen ”Gamla Äransgrund” ja siitä tehtiin uuden aluksen varalaiva, joka sai olla paikoillaan kauneimman kesän ajan, ja uusi laiva lomitti telakalla olevia muita majakkalaivoja.lähde?

Uusi asemapaikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1930 koneettomaan alukseen asennettiin potkuri ja kuulamoottori; sen uudeksi asemapaikaksi määrättiin nyt Porvoon eteläpuolella oleva Kallbådagrundin matalikko. Alukseen asennettiin nyt majakkatorni asetyleenivaloineen. Nimeksi tuli nyt Kallbådagrund. Entinen venäläisperäinen varsin puutteellinen samanniminen alus siirrettiin asuntolaivaksi merenmittaajille.[1].

Jatkosodan aikana alus oli vartiomoottoriveneiden emälaivana, kunnes tarvittiin jälleen siviilityössään liikenteen palatessa rauhanajan tahtiin.lähde?

Uudessa paikassaan alus viihtyikin aina vuoteen 1953 asti, jolloin uusi, lajissaan ensimmäinen pohjamajakka valmistui.[1].

Rahtilaivaksi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarpeettomaksi jäänyt majakkalaiva myytiin yksityiselle ja siitä tehtiin vuonna 1956 Arle -niminen kuivarahtilaiva.[1]

Alus myytiin 1980-luvulla eteenpäin. Sittemmin se myytiin Vaasaan ja siitä tuli ravintolalaiva nimellä Faros.lähde?

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laurell, Seppo: Aalloilla keinuvat majakat.lähde tarkemmin?
  • Laurell, Seppo: Merenkulkulaitos. Teoksessa Leijonalippu merellä. Toim. Auvinen, Visa. Eita, Turku 1983, s. 187–300.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d Laurell, Seppo: Merenkulkulaitos