Mahdottomuus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Mahdottomuus on sekä logiikan että velvoiteoikeuden käsite.[1][2]

Logiikassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Logiikassa propositio on mahdoton, jos se ei olisi voinut olla tosi. Tällaisia ovat esimerkiksi loogisesti ristiriitaiset propositiot, jotka rikkovat esimerkiksi ristiriidan lakia tai kolmannen poissuljetun lakia. Modaalilogiikassa tämä voidaan ilmaista mahdollisten maailmojen avulla niin, että propositio on mahdoton, mikäli se ei ole tosi missään mahdollisessa maailmassa.[1][3]

Tutkijat ovat kehittäneet myös mahdottomien maailmojen käsitteen. Mahdottomassa maailmassa on sellaisia tosia propositioita (esimerkiksi joku loogisesti mahdoton propositio), jotka eivät olisi voineet olla tosia missään mahdollisessa maailmassa. Näin normaalit logiikan lait eivät välttämättä päde mahdottomissa maailmoissa.[3]

Mahdottomuuden vastakohta on mahdollisuus.

Velvoiteoikeudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sopimusoikeudellisena käsitteenä mahdottomuus tarkoittaa sitä, että sovittua suoritusta ei voida toteuttaa. Sen aiheuttamiin oikeusvaikutuksiin vaikuttavat mahdottomuuden syyt, jollainen on esimerkiksi ylivoimainen este. Sopimus voi raueta kokonaan vain silloin, kun velallisella ei ole velvollisuutta korvata mahdotonta suoritusta jollakin toisella, sijaan tulleella suorituksella. Mahdollinen vahingonkorvaus voi perustua esimerkiksi mahdottomuuden salaamiseen tai mahdottomuuden aiheuttamiseen. Ohimenevä mahdottomuus voi aiheuttaa suoritusvelvollisuuden lykkäämisen.[2]

Mahdottomuudet voidaan jaotella usealla eri tavalla. Mahdottomuus voi olla tosiasiallista eli fyysistä, kuten sopimuskohteen tuhoutuessa, tai oikeudellista, kuten silloin kun takavarikko tai tuontikielto estää suorituksen. Objektiivinen mahdottomuus estää kaikkien suoritukset, ei vain tietyn velallisen, ja subjektiivinen mahdottomuus koskee vain tiettyä velallista. Alkuperäinen mahdottomuus tarkoittaa, että mahdottomuus oli olemassa jo sopimusta tehtäessä, jälkiperäinen mahdottomuus puolestaan ilmenee vasta sopimuksen teon jälkeen. Mahdottomuus voi olla myös ohimenevää tai pysyvää sekä kokonaista tai osittaista.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Blackburn, Simon: ”Impossibility”, The Oxford Dictionary of Philosophy. Oxford: Oxford University Press, 1994.
  2. a b c Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa I palstat 489–490.
  3. a b Berto, Francesco: Impossible Worlds The Stanford Encyclopedia of Philosophy. The Metaphysics Research Lab. Stanford University. Viitattu 14.1.2015. (englanniksi)