Maciste kauhujen maassa

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Maciste kauhujen maassa
Maciste nella terra dei Ciclopi
Elokuvan italialainen mainosjuliste.
Elokuvan italialainen mainosjuliste.
Ohjaaja Antonio Leonviola
Käsikirjoittaja Oreste Biancoli, Gino Mangini
Tuottaja Ermanno Donati, Luigi Carpentieri
Säveltäjä Carlo Innocenzi
Kuvaaja Riccardo Pallottini
Leikkaaja Mario Serandrei
Lavastaja Alberto Boccianti
Erikoisefektit Joseph Nathanson
Pääosat Gordon Mitchell, Chelo Alonso
Valmistustiedot
Valmistusmaa Italia
Tuotantoyhtiö Panda Film
Ensi-ilta 29. maaliskuuta 1961 (Italia)
11. toukokuuta 1962 (Suomi)
Kesto 100 min.
Alkuperäiskieli italia
Tuotto 655 020 375 liiraa (Italia)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet

Maciste kauhujen maassa (ital. Maciste nella terra dei Ciclopi, ”Maciste kyklooppien maassa”) on vuonna 1961 valmistunut italialainen seikkailuelokuva. Tyylilajiltaan peplumia edustavan elokuva on ohjannut Antonio Leonviola. Sen sankaria Macistea esittää yhdysvaltalainen Gordon Mitchell.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vapautuakseen Kirken kirouksesta kuningatar Capysin on murhattava Odysseuksen viimeinen perillinen ja uhrattava tämän poika kykloopille. Lapsi pelastuu verilöylystä ja Maciste jättää hänet lammaspaimenen hoiviin. Matkalla vapauttamaan pojan äitiä Maciste pelastaa Capysin sibyllan temppelissä. Kapysiin rakastuneen Iphitosin sotilaat ottavat Macisten vangiksi, mutta kuningatar vapauttaa hänet ja osoittaa vieraanvaraisuuttaan. Iphitosin mustaihoinen apuri Mumba huumaa Macisten, joka paljastaa lapsen olinpaikan. Iphitos kaappaa lapsen ja tämän äidin ja lähtee viemään heitä kyklooppisaarelle. Julmuuksiin kyllästynyt Capys päättää todistaa Macistelle rakkautensa ja pelastaa pojan. Saarella Iphitos surmaa vahingossa Capysin, ja Maciste heittää hänet kykloopin raadeltavaksi. Maciste tappaa kykloopin ja pelastaa pojan, joka kruunataan kuninkaaksi. Lopuksi sankari lähtee kohti uusia seikkailuja.[1]

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Gordon Mitchell  … Maciste  
 Chelo Alonso  … Capys  
 Vira Silenti  … Penope  
 Aldo Bufi Landi  … Sirone  
 Dante Di Paolo  … Iphitos  
 Giotto Tempestini  … Aronio  
 Raffaella Carrà  … Eber  
 Paul Wynter  … Mumba  
 Massimo Righi  … Efros  
 Tullio Altamura  … vartiokaartin kapteeni  
 Antonio Meschini  … sotilas  
 Fabio  … Penopen ja Agisandron pieni poika  
 Aldo Padinotti  … kyklooppi  
 Germano Longo  … kuningas Agisandro[2]  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maciste kauhujen maassa on kuvattu Dyaliscope-laajakangastekniikalla Eastmancolor-väreissä Luce-instituutin studiossa. Se on ohjaaja Antonio Leonviolan ja pääosaa esittävän Gordon Mitchellin ensimmäinen peplum-elokuva. Näyttelijän taiteilijanimi kirjoitettiin tuolloin vielä Mitchell Gordon. Leonviola oli haluton ohjaamaan elokuvaa, mutta tarvitsi rahaa, eikä välittänyt juonen epäjohdonmukaisuuksista tai muista turhista pikkuseikoista.[1]

Elokuva on yksi peplumin merkkiteoksista, joka heijastaa tyylilajin siirtymistä valtavirrasta b-elokuvan piiriin. Sen sarjakuvamaisessa rakenteessa ja estetiikassa tiivistyvät genren erityispiirteet. Lihaksikas sankari käy läpi toinen toistaan hämmästyttävämpiä voimainkoetuksia, mutta ainoan kunnon vastuksen hänelle antaa seksikäs paha kuningatar, joka samalla on elokuvan ainoa psykologisesti motivoitu ja sisäisesti ristiriitainen henkilöhahmo. Molempien rintavarustukset näyttelevät pääosia.[1][3][4] Leonviolalle tyypillisesti elokuvassa on myös tummaihoisia näyttelijöitä[1] kuten kehonrakentaja Paul Wynter, jonka tehtävä on roiston tahdottomana apurina korostaa valkoisen rodun ylivaltaa[5].

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maciste kauhujen maassa tuotti Italiassa huomattavat 655 miljoonan liiran pääsylipputulot[6]. Se julkaistiin Yhdysvalloissa nimellä Atlas in the Land of the Cyclops, vaikka Atlasta ei mainita edes englanninkielisessä jälkiäänityksessä[7]. Elokuva on saanut eräänlaista kulttimainetta tyylilajin harrastajien keskuudessa,[1] joskin eräät arvostelijat ovat kiinnittäneet huomiota sen huolimattomasti ohjattuihin toimintakohtauksiin. Leonviola teki samana vuonna myös toisen Maciste-elokuvan Maciste ja manalan valtiatar.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Della Casa, Steve; Giusti, Marco: Il grande libro di Ercole, s. 216–218. Roma: Centro Sperimentale di Cinematografia, Edizioni Sabinae, 2013. ISBN 978-88-98623-051.
  2. Anica: Archivio del Cinema Italiano archiviodelcinemaitaliano.it. Viitattu 25.2.2017.
  3. Giordano, Michele: Giganti buoni: da Ercole a Piedone (e oltro) il mito dell'uomo forte nel cinema italiano, s. 63. Roma: Gremese Editore, 1998. ISBN 88-7742-183-5.
  4. a b Cool Ass Cinema coolasscinema.com. Viitattu 26.2.2017.
  5. Stecopoulos, Harry & Uebel, Michael (eds.): Race and the Subject of Masculinities, s. 307. Durham and London: Duke University Press, 1997. ISBN 0-8223-1966-7.
  6. DBCult Movie Database (Internet Archive) web.archive.org. Viitattu 26.2.2017.
  7. Hughes, Howard: Cinema Italiano: The Complete Guide from Classics to Cult, s. 15. London, New York: I. B. Tauris, 2011. ISBN 978-1-84885-608-0.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]