Maa jota ei ole
| Maa jota ei ole | |
|---|---|
| Landet som icke är | |
 |
|
| Alkuperäisteos | |
| Kirjailija | Edith Södergran |
| Kieli | ruotsi |
| Genre | runokokoelma |
| Kustantaja | Schildt |
| Julkaistu | 1925 |
 Löydä lisää kirjojaKirjallisuuden teemasivulta |
|
Maa jota ei ole (ruots. Landet som icke är) on Edith Södergranin runokokoelma, joka ilmestyi postuumisti 1925. Kokoelma on nimetty yhden siihen sisältyvän runon mukaan. Kokoelman toimitti Elmer Diktonius ja esipuheen siihen laati Hagar Olsson.
Kokoelman suomennos sisältyy Södergranin koottuihin runoihin Elämäni, kuolemani ja kohtaloni (Otava, 1994), jonka runojen suomentajat ovat Pentti Saaritsa, Uuno Kailas ja Aale Tynni.
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokoelman julkaisua edelsi Diktoniuksen ja Olssonin välinen kiista siitä, kenellä on oikeus Södergranin henkiseen perintöön.[1] Diktonius ehdotti Olssonille julkaisemattomien runojen kokoamista kirjeessä, jossa hän ehdotti yhtiön perustamista muiston vaalimiseksi. Yhteistyö päättyi konfliktiin.[2] Välejä kuvastaa Diktoniuksen erääseen kirjeeseen kirjoittama kommentti kokoelman ilmestyttyä:
»Ainoa sikamainen juttu, joka on pitkään aikaan liikuttanut minua on se, miten näppärästi Hgr. O. ottaa vastaan kriitikkojen aplodit siitä Södergran-valikoimasta, jonka minä toimitin.[1]»
Olssonin kokoelmaan kirjoittama esipuhe on katsottu olleen alku myöhemmin syntyneelle myytille yksinäisestä, kärsivästä, syrjäänvetäytyvästä Södergranista. Olssonin Södergran-näkemyksen kantava teema on kuolema. Södergranin elämäkerran kirjoittajan Agneta Rahikaisen mukaan tätä vahvistaa kokoelman nimi Maa jota ei ole.[1]
Agneta Rahikainen arvelee, että Södergran kirjoitti kokoelmaan otetut kaksi viimeistä runoaan ”Maa jota ei ole” ja ”Tulo Haadekseen” vähän ennen kuolemaansa keväällä 1923, sillä tämän äiti Helena Södergran löysi ne vasta tämän kuoleman jälkeen. Vailla päiväystä olevat runot jättävät jäähyväisiä elämälle ja ovat yhdessä ikään kuin tilinpäätös elämälle.[3] Runo ”Maa jota ei ole” on otettu myös karelianismin käyttöön ja Södergran menetetyn kotiseudun, paratiisin, puolestapuhujaksi.[4] Teoksessa Ny illustrerad svensk litteraturhistoria julkaistussa Södergran-artikkelissa ruotsalainen kirjallisuushistorioitsija Erik Hjalmar Linder kirjoittaa, että Södergran tuli runon ansiosta tunnetuksi Ruotsissa jo 1920-luvulla.[5] Kokoelman runoa ”Nattlig madonna” Linder pitää nuoruudenrunona.[6]
Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kokoelman vastaanotto oli hyvin myönteinen.[7] Nya Argukseen kirjoittamassaan arviossa Erik Kihlman piti Södergrania ruotsinkielisen runon romanttisimpana ja syrjäänvetäytyvimpänä temperamenttina, sillä hänen runonsa ovat täynnä prinsessoja, nunnia, mustalaisia, ruumiita käärinliinoissa.[8] Kihlman näki nimirunossa epätavallista loistoa ja voimaa. Olof Enckell oli epävarma suhtautumisessaan kokoelmaan. Runot ovat vaikeaselkoisia ja kummallisia. Häntä miellyttivät eniten tyynet luonnonrunot.[7]
Runot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
|
I Tidiga dikter
|
II (Nimetön)
|
III Dikter från 1919–1920
|
IV Sista dikter
|
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Rahikainen, Agneta: Poeten och hennes apostlar: en biomytografisk analys av Edith Södergranbilden. Väitöskirja. (PDF) (ruotsiksi)
- Rahikainen, Agneta: Edith. Runoilijan elämä ja myytti. (Kampen om Edith. Biografi och myt om Edith Södergran, 2014.) Suomentanut Jaana Nikula. Helsinki: Schildts & Söderströms, 2014. ISBN 978-951-52-3359-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ”Sommar i bergen” ja muut kokoelman runot (Arkistoitu – Internet Archive). (ruotsiksi)
- Kaino.kotus.fi. Kolme runoa kokoelmasta Maa jota ei ole: Havainto, Muotokuva, Öinen madonna. Suom. Uuno Kailas.