M/S Nordstern

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

M/S Nordstern oli saksalainen laiva, jonka Neuvostoliiton laivaston sukellusvene upotti torpedoimalla Itämerellä Klaipedan lähellä lokakuussa 1944. Laivalla oli noin 500 virolaisia pakolaista, joista suurin osa menehtyi.

Nordstern oli rakennettu opetusaluksena vuonna 1939 Bremenin Neptun -telakalla ja alkuperäinen nimi oli "Minos" [1]. Laivan vetoisuus oli 1 125 brt, pituus 72 metriä ja leveys 10,5 metriä. Toisen maailmansodan aikana siitä tuli kuljetusalus.

Laiva, jossa oli noin 500 pakolaista Virosta (heistä kolme neljäsosaa naisia ​​ja lapsia), lähti Kuressaaren Roomassaaren satamalta 4. lokakuuta 1944 aikaisin aamulla. Matkalla Saksaan alus pysähtyi Ventspilsissa, jossa alukseen nousi vielä 25 latvialaispakolaista ja noin kaksikymmentä venäläistä sotavankia, ja josta matkaa jatkettiin 5. lokakuuta klo 18.00 yhdellä saattoaluksella. Alus oli saavuttanut 6. lokakuuta Klaipėdan. Kello 10.05 Nordsternin keskilaivaan osui Neuvostoliiton laivaston sukellusveneen Štš-407 (komentaja Pavel Bocharov, ven. Бочаров Павел Иванович) laukaisema torpedo[2]. Vakavasti vaurioitunut alus hajosi puolittain ja upposi puolentoista minuutin sisällä upoten 70 metrin syvyyteen merenpohjaan.

Selviytyneiden lukumäärästä on useita lukuja: saksalainen merivoimien historioitsija Heinz Schön on väittänyt, että noin 100 pelastettiin; Ilmar Talve ilmoitti, että niitä oli 51, vuoden 1950 Võitleja-sanomalehti kirjoitti 67 henkiinjääjää (heistä 42 virolaista, kaksi latvialaista, noin 20 venäläistä sotavankia ja 3 miehistön jäsentä).lähde? Muiden lähteiden mukaan laivalla oli 625 ihmistä, heistä hukkui 531 ja pelastettiin 94.lähde? Selviytyneiden joukossa oli mukaan lukien Suomi-poika, tuleva tiedemies ja kirjailija Ilmar Talve ja tohtori Endel Rumma. Uhrien joukossa olivat astronomi Robert Livländer, pappi Ernst Puusepp, tuomari August Amon, ja tutkija Kusta Rumma.lähde?

Ilmar Talve kirjoitti aiheesta vuonna 1997 omaelämäkerrassa "Kevät Virossa" (suomennos: "Kolme kotimaata").

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Ilmar Talve: Kolme kotimaata: Omaelämäkerta. (Lyhennelmä teoksista Kevad Eestis, 1997; Kutsumata külaline, 1998 ja Kolmas kodumaa, 1999.). Suomentanut Eva Gottberg. Turku: Kirja-Aurora, 2004. ISBN 951-29-2698-9.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]