Mäntän työväentalo
| Mäntän työväentalo | |
|---|---|
| Sijainti | Mänttä |
| Valmistumisvuosi |
1. talo 1910 2. talo 1915 |
| Purkuvuosi | 2. talo 1971 |
| Tuhoutui | 1. talo 1914 |
| Suunnittelija | 2. talo Valter Thomé |
| Rakennuttaja | Mäntän Työväenyhdistys ry |
| Runkorakenne | hirsi |
| Julkisivumateriaali | lauta |
 |
|
Mäntän työväentalo oli Mäntän kunnassa (vuodesta 2009 Mänttä-Vilppula) sijainnut työväentalo. Se purettiin vuonna 1971.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Mäntän työväenyhdistys perustettiin vuonna 1905. Seuraavana vuonna yhdistyksen jäsenluku oli jo noin 300. Toimitalon rakennustöiden suunnittelu aloitettiin lähes heti, mutta tonttimaan saanti osoittautui hankalaksi. Mäntän suurin yksittäinen maanomistaja G. A. Serlachius Oy suhtautui työväenyhdistykseen varauksella, eivätkä neuvottelut muidenkaan maanomistajien kanssa edenneet. Aluksi yhdistys sai kokoontua Serlachiuksen tehtaan kokoustilassa, mutta vuonna 1908 se häädettiin.[1]
Häätö teki talohankkeesta kiireellisemmän, ja tammikuussa 1909 yhdistys vuokrasi tontin. Rakennustyöt alkoivat lähes saman tien. Samaan aikaan tehtaalla oli käynnissä työtaisteluja: sekä lakko että työsulku. Työsulussa olijat tekivät pääosan työväentalon rakennuksesta. Lakko päättyi työntekijöiden tappioon, ja moni joutui poistumaan paikkakunnalta, joten talon rakennustyömaa hiljeni. Lisäksi tehdasyhtiö pyrki osoittamaan työväenyhdistyksen tontin vuokrasopimuksen laittomaksi ja keskeyttämään rakennustyöt.[1]
Tehdasyhtiö vei lopulta asian oikeuteen. Yhdistyksen taloudellinen tilanne oli kärsinyt jo muutenkin rakennushankkeen ongelmista, ja nyt sen jäsenluku laski 34:ään. Talo saatiin kuitenkin valmiiksi vuonna 1910, ja sen vihkiäisjuhlaa vietettiin tapaninpäivänä. Oikeuden päätöksellä yhdistys kuitenkin lopulta häädettiin tontiltaan vuonna 1913. Häätöä ei ehditty toteuttaa, kun talo tuhoutui tulipalossa keväällä 1914. Samassa palossa meni myös viereinen nuorisoseurantalo.[1]
Tehtaan johto suostui kuin suostuikin vuokraamaan yhdistykselle uuden tontin alkuvuonna 1915. Arkkitehdiksi yhtiö määräsi isännöitsijä Gösta Serlachiuksen ystävän Valter Thomén. Talo valmistui syksyllä 1915. Vihkiäisiin kutsuttiin myös Gösta Serlachius.[1]
Sisällissodan seurauksena työväentalo suljettiin. Talossa oli ainakin myöhempien syytteiden mukaan majoittunut punakaartilaisia ja pidetty valkoisia vankeja, millä perusteella tehtaan johto vei tontin vuokrasopimuksen oikeuteen ja hääti yhdistyksen syksyllä 1918. Lopulta kiista kuitenkin saatiin ratkaistuksi, ja talo saatiin takaisin kesällä 1919. Vuonna 1922 yhdistys sai ostaa tontin omakseen.[1]
Talvi- ja jatkosodan aikaan yhdistyksen toiminta hiljeni, mutta tilaisuuksia kuitenkin pidettiin mahdollisuuksien mukaan. Sotien jälkeen talo oli huonossa kunnossa, sillä 1930-luvun alun pulavuosien vuoksi korjauksia oli lykätty. Talossa oli talvisin niin kylmä, että se vaikeutti urheiluseura Valon ja Mäntän Työväen Näyttämön toimintaa. Korjaustyöt päästiin lopulta aloittamaan vuonna 1950. Kiireisin työ oli katon korjaus. Työt tehtiin enimmäkseen talkoilla.[1]
1950–1960-lukujen aikana tehtyjen korjausten myötä talolle saatiin uusia vuokralaisia, ja yhdistyksen taloustilanne koheni, mutta vain hetkeksi. Esimerkiksi televisio ja ravintolatanssit kilpailivat työväentalon toiminnan kanssa, ja kävijämäärät vähenivät. Vakituiset vuokralaiset, kuten kirjasto ja osuusliike lähtivät talolta 1960-luvun lopulla. Vuonna 1970 tehtiin lopulta päätös talon myymisestä ja purkamisesta. Talo purettiin vuonna 1971, ja paikalle rakennettiin kaksi seitsenkerroksista asuintaloa. Työväenyhdistys sai toisen talon autotallitiloista kerhohuoneiston käyttöönsä.[1]
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talolla toimi muun muassa näyttämöseura (myöhemmin Mäntän Työväen Näyttämö), viuluorkesteri ja myöhemmin puhallinorkesteri, lauluseura, ravintola ja urheiluseura Valo, jonka jäsenmäärä vuonna 1920 oli jo yli sata. Lisäksi oli puhuja- ja keskusteluseura sekä luentokursseja, joilla opiskeltiin esimerkiksi kirjanpitoa ja kokoustekniikkaa. Oma 94 niteen kirjasto perustettiin vuonna 1912. Kirjat saatiin pelastetuksi työväentalon palosta, ja vuonna 1914 kirjastossa oli jo yli 260 nidettä. Kirjasto siirtyi vuonna 1928 kunnan haltuun. Kirjaston ohella talossa toimi myös lukusali, johon tilattiin puoluelehtiä sekä esimerkiksi Helsingin Sanomia. Talolla toimi myös yhdistyksen naisjaosto ja nuoriso-osasto.[1]
Kuuluisa ohjaaja-näyttelijä Aarne Orjatsalo vieraili Mäntässä vuonna 1912 ja ohjasi työväenyhdistyksen näyttämöseuralle näytelmät Pirunkirkko ja Regina von Emmeritz.[1]
1920-luvulla etenkin iltamat olivat suosittuja. Monet tulivat talolle puhtaasti huvittelemaan, ja se oli nuorisolle tärkeä kohtaamispaikka. Välillä yhdistyksen puolelta harmiteltiinkin sitä, että poliittinen ohjelma oli vähemmän suosittua kuin vaikkapa tanssi ja huvinäytelmät.[1]
Talvisodan aikaan talo oli siirtoväen majoituspaikkana ja jatkosodan aikaan sotilaiden käytössä. Syksyllä 1944 se oli hetken myös sotilassairaalana.[1]
Ohjelmallisten iltamien suosio laski 1950-luvulta eteenpäin, ja talon tulot muodostuivat enenevässä määrin sen vuokraamisesta. Vielä kesällä 1965 talon edustalla pidettyyn Pohjois-Hämeen sosialidemokraattien maakuntajuhlaan tuli kuitenkin jopa 2 000 henkeä.[1]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Talo oli hirsirakenteinen, kaksikerroksinen ja alun perin punamullalla maalattu. 1950-luvun alun korjaustöiden yhteydessä talo vuorattiin ja maalattiin vaaleaksi. Myös esimerkiksi portaita uusittiin. 1950-luvun lopulla taloon saatiin vesipiste ja viemäröinti. Vuonna 1961 talon lämmitysjärjestelmä saatiin lopulta uusituksi. Korjausten myötä talon käyttöaste nousi hetkellisesti huomattavasti. Kattoa jouduttiin kuitenkin korjaamaan jo 1960-luvun lopulla, sillä se vuosi.[1]