Luukkasi
Luukkasi (ven. Лукаши, Lukaši) on entinen inkeriläinen kylä, joka kuului Venjoen luterilaisen seurakuntaan. Nykyyään Luukkasi kuuluu hallinnollisesti Leningradin alueen Hatsinan piiriiin.
Kylä on listattu Novgorodin Vatjan viidenneksen verokirjassa vuodelta 1499/1500: Lukositsi Inkereenjoella, ja mainitaan eri nimillä (Luckas by, Lucais, Lukoitza By) Ruotsin 1600-luvun asiakirjoissa. Asu Luukkasi on ollut käytössä ainakin jo vuonna 1616. Se sisältää henkilönnimen Luukkanen, Luukkoinen, joka on omapohjainen tai ehkä Venjoen Luukkalasta tulleelle henkilölle annettu.[1]
Vuonna 1849 Luukkasissa asui 92 ihmistä (47 miestä ja 45 naista), kaikki inkeriläisiä (savakoita).[2]
1900-luvun alussa kylä alkoi suorakulmaisesti Pavlovskin maantiestä ja päätyi Inkere-jokeen. Ilmasta katsoen Luukkasin kylä näytti ison H-kirjaimen poikkiviivalta, se oli tiukkaan asuttu, pitkä ja kapea. Talot kahden puolen kylänkatua olivat liki toisiaan ja rakennettu maantietä korkeammalle. Luukkasissa toimi 1800-luvun lopulta suomenkielinen kansakoulu, jossa opettajina monia vuosia olivat toimineet Anna ja Aleksanteri Parkkinen. Parkkiset vetivät laulukuoroa (perustettu v. 1898)[3] ja torvisoittokuntaa (1911)[4], sekä järjestivät urheilukilpailuja. Kylän suvut olivat Herranen, Hulkko, Kekkonen, Pukki, Pylsy ja Strömberg.
Vuonna 1926 kylässä oli 71 taloa ja 285 asukasta, joista 272 henkilöä (60 taloa) oli inkeriläisiä.[5] Luukkasissa silloin toimi posti, lennätin, kauppa, leipomo ja pieni paperitehdas; kansakoulu ja nuorisoklubi.
Toisen maailmansodan aikana kylä oli saksalaisjoukkojen miehittämä. Vuonna 1943 inkeriläisiä vietiin Viron kautta Suomeen. Sodan jälkeen osa heistä jäi Suomeen, jotkut pakenivat Ruotsiin. Neuvostoliittoon palanneet eivät vastoin lupauksia päässeet kotikyläänsä, vaan heidät karkotettiin eri puolille Venäjää.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Miettinen, Helena: Kohtalontie. Inkeriläisten Aino Latun myrskyisä elämä. Esoterica, 1993. ISBN 952-9586-13-2.
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Kepsu, Saulo: Inkerin pogostat, s. 434. Helsinki: Kotus, 2020. Teoksen verkkoversio.
- ↑ von Köppen, Peter: Erklärender Text zu der ethnographischen Karte des St. Petersburger Gouvernements digi.kansalliskirjasto.fi. St.-Petersburg, 1867.
- ↑ Kansi. Inkeriläisten Viesti, 1977, nro 3, s. 1. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Torvet soimaan. Inkeri, 11.02.1910, nro 6, s. 3. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Inkeriläisten asuttujen paikkojen luettelo vuosien 1926-1928 Leningradin alueen väenlaskun ainehiston mukaan scribd.com.