Lumiraja

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lumiraja on se korkeus, jonka yläpuolella on pysyvä lumipeite ja jäätiköitä maan yllä. Sen kohdalla lumen kertymä on yhtä suuri kun lumen sulaminen ja sublimoituminen. Lumirajan korkeus riippuu muun muassa lämpötilasta ja aurinkoisuudesta: varjonpuoleisillä rintillä se voi olla kilometrin alempana kuin arungonpaisteisilla.[1]

Ilmaston muuttuminen vaikuttaa lumirajan korkeuteen. Jääkaudella lumiraja aleni satoja metrejä, jopa kilometrin.[1] Ilmaston lämpeneminen nostaa lumirajaa arviolta 150 m jokaista keskilämpötilan nousun astetta kohti.[2]

Jotunheim Norjassa.

Esimerkkejä lumirajan korkeudesta maapallon eri osissa:[3]

  • Huippuvuoret 450 metriä
  • Norja Ofoten-vuonon lähistö 1100 metriä
  • Etelä-Norjan Bergenin lähistö 1250 metriä
  • Pyreneet, Espanja 2800 - 3000 metriä
  • Alpit 2400 - 3200 metriä
  • Kaukasus-vuoristo: kostea länsipuoli 2700 metriä, kuiva itäpuoli, 3800 metriä
  • Päiväntasaajan seutu: Ecuador 4700 - 4800 metriä ja Afrikka Kilimandjaron vuori 5380 - 5800 metriä

Yhteenveto lumirajan korkeudesta leveysasteiden mukaan[4].

  • Päiväntasaaja 4500-5200 m
  • 30 pohjoinen leveysaste 4200-6100 m
  • 60 pohjoinen leveysaste 600-2500 m
  • 80 pohjoinen leveysaste 100-400 m

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Snow line Encyclopedia Britannica. Viitattu 20.1.2013.
  2. Euroopan matkailukohteet sekä kärsivät että hyötyvät ilmastonmuutoksesta: Ilmasto vaikuttaa matkakohteen valintaan ilmasto-opas. SYKE, Aalto-yliopisto, YTK, Ilmatieteen laitos. Viitattu 20.1.2013.
  3. Iivari Leiviskä: Maanpinnan muodot ja niiden synty, s. 206
  4. Encyclopedia Britannica 1974, Macropaedia 4, ISBN 0-85229-290-2, Artikkeli Climate