Luis Alberto Lacalle

Kohteesta Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Luis Alberto Lacalle
Luisalbertolacalle2.jpg
Uruguayn presidentti
1. maaliskuuta 1990 – 1. maaliskuuta 1995
Edeltäjä Julio María Sanguinetti
Seuraaja Julio María Sanguinetti
Tiedot
Syntynyt 13. heinäkuuta 1941 (ikä 76)
Montevideo
Oikea nimi Luis Alberto Lacalle de Herrera
Ammatti lakimies
journalisti

Luis Alberto Lacalle de Herrera (s. 13. heinäkuuta 1941 Montevideo) on uruguaylainen poliitikko, maan presidentti vuosina 1990–1995 sekä kansallispuolueen (Partido Nacional) johtaja 1999–2004 sekä vuodesta 2009 eteenpäin.

Luis Alberto Lacalle sai toiseksi eniten ääniä lokakuun 2009 presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella. Sen jälkeen hänen vastaehdokkaakseen toiselle kierrokselle tuli José Mujica.

Lacallen suvussa on ollut merkittäviä kansallispuolueen poliitikkoja: hän on äitinsä puolelta Luis Alberto de Herreran sisarenpoika. Poliittisen uransa Luis Alberto Lacalle aloitti Kansallispuolueessa vuonna 1958 herreristojen siiven kannattajana.

Lacalle meni vuonna 1961 töihin Clarín-lehteen ja suoritti 1974 Universidad de la Repúblicasta oikeustieteen tutkinnon.[1]

Lacalle valittiin vuonna 1971 kansanedustajaksi, ja hän peri sedältään puolueen herrerista-siiven johdon. Vuoden 1973 vallankaappauksen jälkeen Lacalle pidätettiin muutamaksi viikoksi. Lacalle osallistui myös salaisen sotilasjunttaa vastustavan liikkeen toimintaan, ja hänet yritettiin murhata hänelle lähetetyllä myrkytetyllä viinipullolla vuonna 1978.

1980-luvulla Lacalle oli Correo de los Viernes y Opinar -lehden kolumnistina ja juonsi Patria y Partido -radio-ohjelmaa. Hän nousi myös puolueen johtoon ja asettui ehdolle vuoden 1989 presidentinvaaleihin, jotka hän voitti.

Lacallen presidenttikautena harjoitettiin taloudessa sokkiuudistuksia: valtion budjettialijäämää leikattiin veroja korottamalla ja leikkauksin, monopoleja hajotettiin, pankit yksityistettiin, maan valuutta kellutettiin, lakko-oikeutta rajoitettiin ja kauppaa vapautettiin. Toimet olivat samankaltaisia kuin naapurimaissa ja Itä-Euroopassa kylmän sodan lopulla.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Luis Alberto Lacalle Herrera Club Madrid. Viitattu 24.1.2015.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]