Lucien Marcus Underwood

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lucien Marcus Underwood

Lucien Marcus Underwood (26. lokakuuta 1853 New Woodstock, New York - 1907) oli yhdysvaltalainen kasvitieteilijä, toimittaja ja lintutieteilijä. Underwood teki itsemurhan vuonna 1907.

Underwood opiskeli ja väitteli filsosofian tohtoriksi (1879) Syracusen yliopistossa. Väitöskirjan nimi oli The Geological Formations Crossed by the Syracuse and Chenango Valley Rail Road. Opiskeluaikanaan hän kiinnostui saniaisista ja julkaisi 1881 teoksen Our Native Ferns and How to Study Them, joka oli ensimmäinen opas Pohjois-Amerikan saniaisista. Tämä kirja, samoin kuin seuraava julkaisu Moulds, Mildews, and Mushrooms (1899), oli hyvin suosittu kasvitieteen ammattilaisten kesken.

1880-luvulla Underwood opetti geologiaa, kasvioppia ja luonnontieteitä useissa yliopistoissa ja collegeissa. Syracusessa hän aloitti tutkimukset sammalten, maksasammalten ja sienien parissa. Tutkimus maksasammalten parissa johti myöhemmin laajan toeksen The Systematic Botany of North America julkaisemiseen.

Vuodesta 1892 alkaen Underwood toimi kasvien nimistökomiteassa. Komitea valitsi Underwoodin Yhdysvaltain valtuuskuntaan Italian Genovan kansainväliseen kasvitieteelliseen kongressiin. 1896 Underwood valittiin Columbian yliopiston kasvitieteen professoriksi. Hän osallistui tutkimusretkille Puerto Ricoon, Kuubaan, Jamaikalle ja Kalliovuorille. Hänet valittiin New Yorkin kasvitieteellisen puutarhan tieteellisen neuvoston puheenjohtajaksi 1901–1907. Hän toimitti Bulletin of the Torrey Botanical Club -lehteä ja oli perustamassa Amerikan kasvitieteellistä seuraa (Botanical Society of America).

Underwood nimesi myös lintuja, kuten sukupuuttoon hävinneen miravallesinkolibrin (Amazilia alfaroana, syn Saucerottia alfaroana)[1] vuonna 1896. Useimmat tutkijat lukevat sen nykyisin siniotsakolibrin alalajiksi.[2][3]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]