Loppurysäys

Loppurysäyksessä galaksit sulautuvat ensin toisiinsa, minkä jälkeen maailmankaikkeus muuttuu kuumaksi plasmaksi ja tiivistyy lopulta yhdeksi pisteeksi.

Loppurysäys on kosmologinen skenaario, jossa maailmankaikkeuden laajeneminen pysähtyy, ja kaikki romahtaa lopulta yhteen pisteeseen. Loppurysäystä pidetään hyvin epätodennäköisenä maailmankaikkeuden lopullisen kohtalon mallina.

Loppyrysäys alkaisi maailmankaikkeuden laajenemisen pysähtymisenä, kun painovoima voittaisi alkuräjähdyksen tuottaman, galakseja loitontavan alkusysäyksen. Painovoiman vaikutukseen vaikuttaa näkyvän aineen ohella myös pimeän aineen määrä, jota ei tiedetä tarkasti.

Maailmankaikkeuden laajenemisen kääntyminen tiivistymiseksi näkyisi Maassa siten, että lähimmät galaksit alkaisivat lähentyä omaa galaksiamme, mikä havaittaisiin niiden punasiirtymän vaihtumisesta sinisiirtymäksi. Valonnopeuden äärellisyydestä johtuen etäisimmät galaksit näyttäisivät kuitenkin vielä kauan aikaa etääntyvän, vaikka todellisuudessa nekin olisivat jo kääntäneet suuntansa ja lähestyisivät Maata paljon kovempaa vauhtia kuin läheisemmät kohteet.

Kestäisi vielä useita miljardeja vuosia, ennen kuin lähimmät galaksit yhdistyisivät Linnunrataan, lukuun ottamatta Andromedan galaksia, joka yhdistyy Linnunrataan joka tapauksessa. Galaksien yhdistyminen aiheuttaisi muun muassa uusien tähtien ja mustien aukkojen syntymisen. Galaksit alkaisivat hehkua sinistä valoa ja päästää jättimäisiä hiukkassuihkuja avaruuteen. Supermassiiviset mustat aukot kasvaisivat. Alkuräjähdyksen jälkihehku tiivistyisi ja muuttuisi kuumaksi ja tiheäksi plasmaksi. Lisäksi tähtien ja mustien aukkojen tuottama säteily kääntyisi takaisin ja väkevöityisi vieläkin vahvemmaksi, kaikki tähdet tuhoavaksi plasmaksi. Maailmankaikkeus tiivistyisi niin tiheäksi, että ei tiedetä, mitä aineelle silloin tapahtuisi. Lopulta kaikki aine olisi tiivistynyt yhteen pisteeseen, singulariteettiin.

”Pompputeoriat” ovat loppyrysäyksen muunnelmia, joissa pisteestä syntyy uusi maailmankaikkeus. Joissain teorioissa uusi maailmankaikkeus alkaa syntyä laajentumalla jo ennen singulariteettia.

Loppurysäysteoria oli suosittu kosmologien keskuudessa 1960-luvulla. 1990-luvulla tehtyjen laskelmien mukaan loppurysäys on kuitenkin lähes mahdoton skenaario nykyisten tietojen pohjalta. Pimeän energian uusien ominaisuuksien paljastuminen voisi kuitenkin muuttaa näitä käsityksiä.