Loppuheitto
Loppuheitto eli apokopee (kreik. ἀποκοπή < ἀποκόπτειν ’typistää, katkaista’; ἀπο- ’pois’ ja κόπτειν ’leikata’) on foneettinen ilmiö, jossa yksi tai useampi äänne jätetään pois sanan lopusta. Tämä poisjätetty äänne on useimmiten painoton vokaali.
Loppuheitto ja historiallinen fonetiikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Historiallisessa fonetiikassa loppuheitolla usein viitataan painottoman vokaalin poisjääminen.
Painottoman vokaalin poisjääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- vulgaarilatina pan[e] > espanja pan ’leipä’
- vulgaarilatina lup[u] > ranska loup ’susi’
- latina strat[a] > englanti street ’katu’
Muiden äänteiden poisjääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- latina illu[d] > espanja ello se
Loppuheitto kieliopillisena sääntönä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Joissakin kielissä loppuheitto on pakollinen tietyissä ympäristöissä. Esimerkiksi espanjan kielessä useiden substantiivia edeltävät adjektiivien loppuvokaali jää pois, kun kyseinen substantiivi on sekä maskuliini että yksikössä. Täten uno-sanasta (yksi) tulee un ja grande-sanasta (suuri, iso) tulee gran. Näin ollen espanjan kielessä sanotaan un mundo (yksi maailma) eikä uno mundo ja gran aventura (suuri seikkailu) eikä grande aventura.
Loppuheiton käyttö runoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- saksa ich gebe > runollinen saksa ich geb’ ’minä annan’
Loppuheitto suomalais-ugrilaisissa kielissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Suomi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Loppuheitto murteissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lounaismurteissa loppuheitto on erittäin yleinen ja rajoittuu sanojen loppuvokaaliin eli kaikista useampitavuisista sanoista ja kaksitavuisista, joissa ensimmäinen tavu on pitkä, loppuvokaali jää pois.
Viro[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Viron kielessä loppuheitto on usein esim. kaksitavuisissa sanoissa, joissa ensimmäisen tavun vokaali on pitkä tai vokaalia edeltää useamman konsonantin yhdistelmä:
- viro: piim, linn ’maito, kaupunki’ (vrt. suomen piimä, linna)
Kun ensimmäisen tavun vokaali on lyhyt ja loppuvokaalia edeltää yksittäinen konsonantti, loppuheittoa ei yleensä ole:
- viro: tuli, lumi (myös suomeksi samat)
Triviaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun suomalainen tiedustelu-upseeri Reino Hallamaa muutti jatkosodan jälkeen Espanjaan, hän käytti nimeä Ricardo Palm. Espanjalaiset sovelsivat nimeen loppuheittoa. Näin Hallamaa sen koki ja käsitteli: "[N]ämä espanjalaiset jättävät sanojen lopussa olevat kaksi konsonanttia lausumatta, joten kirjeissänikin vilisi nimenäni milloin Pa, milloin Pu - jopa Pi. - - - [L]isäsin sitten muitta mutkitta nimeen a:n, joten olen nyt Ricardo Palma."[1]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Karhunen, Joppe: Reino Hallamaan salasanomasotaa, s. 14. Weilin + Göös, 1980. ISBN 951-31-2277-6.