Loistohippiäinen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Loistohippiäinen
White-browed Tit-warbler.jpg
Uhanalaisuusluokitus

Elinvoimainen [1]

Elinvoimainen

Tieteellinen luokittelu
Domeeni: Aitotumaiset Eucarya
Kunta: Eläinkunta Animalia
Pääjakso: Selkäjänteiset Chordata
Luokka: Linnut Aves
Lahko: Varpuslinnut Passeriformes
Heimo: Pyrstötiaiset Aegithalidae
Suku: Loistohippiäiset Leptopoecile
Laji: sophiae
Kaksiosainen nimi

Leptopoecile sophiae
(Severtsov, 1873)

Katso myös

 Wikispecies-logo.svg Loistohippiäinen Wikispeciesissä
 Commons-logo.svg Loistohippiäinen Commonsissa

Loistohippiäinen (Leptopoecile sophiae) on pyrstötiaisten heimoon kuuluva varpuslintu.

Koko ja ulkonäkö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loistohippiäinen on noin 11 cm pitkä ja sen höyhenpuku on pääosin sinertävän harmaa, alapuolelta sinisempi. Päälaki on punaruskea ja leveä silmäkulmajuova on valkoinen. Pyrstö on melko pitkä. Sukupuolet ovat erivärisiä.

Esiintyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loistohippiäinen elää Keski-Aasiassa Pakistanista Kiinan Sichuanin maakuntaan. Sen elinympäristön ala on 1–10 miljoonaa neliökilometriä.

Elinympäristö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lajin elinympäristöä ovat vuoristojen kataja- ja alppiruusupensaikot 2,5–5 kilometrin korkeudella puurajan yläpuolella. Talveksi loistohippiäiset laskeutuvat vuorten alarinteille.

Lisääntyminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loistohippiäisen soikea, lehdistä rakennetussa pesässä kulkuaukko on pesän katossa. Pesä on kiinnitetty alppiruusuihin keskimäärin 0,9 metrin korkeudelle. Laji on varhaisin pesijä Tiibetin ylängöillä yli neljän kilometrin korkeudella, sillä sen muninta alkaa jo huhtikuun alussa ja pesintää kestää heinäkuun lopulle. Naaras munii 4–6 munaa, keskimäärin 4,7. Haudonta kestää keskimäärin 20 päivää ja poikaset lähtevät pesästä 14–21 päivän ikäisinä (keskiarvo 17,5 päivää). Laji on enimmäkseen yksiavioinen ja molemmat emot huolehtivat jälkeläisten hyvinvoinnista.[2]

Ravinto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Loistohippiäinen syö hyönteisiä ja muita pieniä selkärangattomia.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Perrins, Christopher M. (päätoim.) 1992: Otavan lintutieto - Maailman linnut. Otava. Italia. ISBN 951-1-12001-8
  1. BirdLife International: Leptopoecile sophiae IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 3.2.2014. (englanniksi)
  2. Breeding Biology of the White-Browed Tit-Warbler (Leptopoecile sophiae) in Alpine Shrubs, Southern Tibet (The Condor 111. 182–188. 2009.)