Logaróksen laguuni

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Logaróksen laguuni
Λιμνοθάλασσα Λογαρού
Logaróksen laguunia, taustalla Athamaniká- eli Tzoumérka-vuori.
Logaróksen laguunia, taustalla Athamaniká- eli Tzoumérka-vuori.

{{{alt}}}
Logaróksen laguuni
Koordinaatit 39°02′58″N, 20°54′25″E
Sijainti Árta, Epeiros
Valtio Kreikka
Merialue Joonianmeri, Välimeri
Vesialue Amvrakikóslahti
Pinta-ala 27,961 km²
Suurin syvyys 1,5 m
Keskisyvyys 0,5 m

Logaróksen laguuni (kreik. Λιμνοθάλασσα Λογαρού, Limnothálassa Logaroú)[1] on laguuni Epeiroksessa Luoteis-Kreikassa. Se sijaitsee Amvrakikóslahden pohjoisosassa Ártan kunnassa.[2] Laguunin pinta-ala on 27,961 neliökilometriä ja ympäryysmitta 35,55 kilometriä.[3][4]

Logaróksen laguuni on suurin Amvrakikóslahden lukuisista laguuneista. Sen keskisyvyys on 0,5 metriä ja suurin syvyys 1,5 metriä.[3] Laguunissa sijaitsevat muun muassa Kamákian saaret sekä saaret Mikrós Geranós ja Váthi. Laguunin länsipuolella sijaitsee Tsoukalión laguuni. Laguunit erottaa toisistaan pitkä pengertie, joka johtaa Salaóran saarelle. Logaróksen laguunin etelälaidalla sijaitsee Koronisían saari, jolle johtaa puolestaan pengertie Salaórasta. Se erottaa laguunin varsinaisesta Amvrakikóslahdesta. Laguuni on osa Amvrakikóslahden kosteikkojen kansallispuistoa sekä kahta Natura-aluetta, joista toinen on luonto- ja toinen lintudirektiivin mukainen.[5][6]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Λογαρός Modern Greek Language. Viitattu 4.9.2023.
  2. Λιμνοθάλασσα Λογαρού και Δέλτα Αράχθου ΦΙΛΟΤΗΣ - Βάση Δεδομένων για την Ελληνική Φύση. Viitattu 4.9.2023.
  3. a b Αμπελιώτης, Κ. et al.: Τυπολογία Των Λιμνοθαλασσών Του Αμβρακικού Κόλπου Διαχείριση Του Υδάτινου Οικοσυστήματος, s. 89–91. Αθήνα: Χαροκόπειο Πανεπιστήμιο, 2006. Teoksen verkkoversio.
  4. Λιμνοθάλασσες Αμβρακικού Discover Arta. Viitattu 4.9.2023.
  5. GR2110001 Amvrakikos Kolpos, Delta Lourou kai Arachthou (Petra, Mytikas, Evryteri Periochi) Natura 2000. Viitattu 4.9.2023.
  6. GR2110004 Amvrakikos Kolpos, Limnothalassa Katafourko kai Korakonisia Natura 2000. Viitattu 4.9.2023.