Lodjaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Lodjaus (letterboxing) on harrastus, jossa etsitään maastoon tai muuten kiinnostavaan paikkaan piilotettuja rasioita eli "lodjuja". Lodjun piilottaja ilmoittaa lodjun paikan johtolankana, joka on puettu vaikkapa arvoituksen muotoon ja se julkaistaan lodjaussivustolla. Myös muunlaisia listauksia löytyy ajalta ennen internettiä. Johtolanka voi olla myös suorasanainen, jolloin lodjun sijainti voi myös olla löydettävissä helposti vaikka ilmoitetusta karttasijainnista. Myös kompassin käyttö ja esim. puulajituntemus on yleisesti hyödynnettyä johtolangoissa. Joitan lodjuja on mahdollista löytää valokuvien perusteella ja jotkut yölodjut rakentuvat heijastinpolkujen varaan. Pelkät gps-koordinaatit eivät kuitenkaan riitä lodjuun..Ks. geokätköily.

Perus-lodjun (eli letterboksin) sisältönä on on vieraskirja ja leimasin. Käsin kaiverrettuja leimoja arvostetaan harrastajien keskuudessa erityisesti. Lodjussa ei kuulu olla mitään ylimääräistä tavaraa, kuten esim. geokätköissä tai erilaisten muiden aarteenetsintäpelien rasioissa. Lodjun etsijällä on oma henkilökohtainen leimasin, mustetyyny, kynä ja muistokirja. Kun lodju löytyy, hän leimaa käyntinsä omaleimallaan lodjun vieraskirjaan sekä kirjoittaa erikseen nimimerkkinsä eli "polkunimensä", usein myös paikkakunnan/ ulkomailla ollessaan kotimaansa. Jotkut tapaavat myös kirjoittaa löytö-/ istutus-/ vaihtotilastonsa sen hetkisen tilanteen. Lodjussa olevalla leimasimella lodjaaja tallentaa käyntinsä omaan muistokirjaansa. Sekä lodjun, että lodjaajan muistokirjan merkinnät voivat olla moninaisia ja monisanaisia, riippuen kävijästä ja vaikkapa lodjausmatkalla sattuneista, jollain tavalla merkittävistä tapahtumista.

Perus-lodjujen lisäksi on olemassa virtuaalisia lodjuja, liftareita, keräilykortteja ja postitse löydettäviä letterbokseja. Myös väliaikaisia, vain tietyn ajan löydettävissä olevia lodjuja ja perimätietona harrastajalta toiselle kulkevia lodjuja sekä henkilökohtaisia lodjuja on olemassa. Lodjaajat järjestävät ja osallistuvat erilaisiin tapahtumiin, erityisen suosittuja ovat olleet kansainvälinen letterboxin-istutuspäivä (PAL) ja uusimmat tulokkaat uudelleen-istutuspäivä (RE-PLANT) sekä Plant a Gnome- eli tontun-istutuspäivä.

Lodjausta ja geokätköilyä ei pidä sekoittaa toisiinsa, vaikka on olemassa letterbokseja muistuttavia hybridi-kätköjä. Ne ovat kuitenkin nimenomaan geokätköjä ja niistä puuttuu usein letterboksille pakollinen leimasin. Geokätköjen tarkastuksen tekee vapaaehtoinen kätkötarkastaja, ei lodjaaja. Näin ollen myös letterbox-hybridien lodjattavuus, eli johtolangan seuraaminen ilman gps-laitetta tai reaaliaikaista internet-yhteyttä on usein vaikeaa tai jopa käytännössä mahdotonta.. Myös maastollisesti vaarallisia ja siten perinteisten lodjaussääntöjen vastaisia hybridejä julkaistaan.

Lodjaus ei ole suosittua samassa mittakaavassa kuin geokätköily ulkomaillakaan ja on hyvin tavallista, että usein useamman kilometrin metsäretkeä edellyttävää letterboksia ei löydetä vuosiin sen istuttamisen jälkeen. Esimerkkinä kotimainen partiolodju Suomessa oli löytämättä 2,5 vuotta ja Amerikkalaisten harrastajien istuttama 4,5 vuotta ennen ensilöytöjä.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäiset lodjut piilotettiin vuonna 1854 Dartmooriin Englantiin. James Perrott piilotti käyntikorttinsa sisältävän tölkin syrjäiselle paikalle Cranmere Pooliin, Dartmoorin nummelle (Arthur Conan Doylen Baskervillen koiran tapahtumaseudulle). Perrott toimi alueella oppaana ja kannusti asiakkaitaan jättämään korttinsa myös purkkiin. Ajan myötä vierailijat alkoivat jättää omalla osoitteellaan varustettuja kortteja ja kirjeitä laatikkoon toivoen seuraavan vierailijan postittavan ne takaisin kirjoittajalle. Tästä juontaa harrastuksen englanninkielinen nimi, "letterboxing" (letterbox=postilaatikko). Tämä tapa loppui ajan myötä ja korvautui nykyiseen leimasin- ja vieraskirjakäytäntöön. 1980-luvulla harrastus kasvoi nopeasti Britanniassa, ja1990- luvulla harrastus valloitti Yhdysvallat.

Partiolaiset yrittivät yhdessä metsähallituksen kanssa juurruttaa lajia Suomeen 2000-luvun alussa, mutta harrastus leimautui pitkäksi aikaa nimenomaan partiolaisten harrastukseksi. Partiolaisuus taas koetaan poliittisesti- ja uskonnollisesti sitoutuneeksi liikkeeksi ja sitä vältellään. Nykyisin partiolaisten lodjaussivusto julkaisee lähinnä geokätköhybridejä, mutta myös ihan tavallisia geokätköjä, eikä sitä siten voi enää pitää lodjaussivustona. Suurin osa sivustolle listatuista lodjuista on myös käytännössä vanhentunut, eivätkä ne ole olleet enää vuosiin maastossa. Niiden etsiminen turhauttaa monia harrastuksesta kiinnostunutta. Suomalaiset lodjaajat julkaisevat lodjunsa käytännössä ulkomaisilla sivustoilla.

Linkkejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]