Lintu sininen

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lintu sininen
The Blue Bird
Ohjaaja George Cukor
Käsikirjoittaja Hugh Whitemore
Alfred Hayes
Aleksei Kapler
Sanoitukset:
Tony Harrison
Perustuu Maurice Maeterlinckin näytelmään
Tuottaja Paul Maslansky
Säveltäjä Irwin Kostal
Andrei Petrov
Lionel Newman
Kuvaaja Freddie Young
Jonas Gricius
Pääosat Elizabeth Taylor
Jane Fonda
Cicely Tyson
Valmistustiedot
Valmistusmaa  Yhdysvallat
 Neuvostoliitto
Tuotantoyhtiö 20th Century Fox
Lenfilm Studio
Edward Lewis Productions
Sovinfilm
Tower International
Levittäjä 20th Century Studios
Ensi-ilta Yhdysvallat 5. huhtikuuta 1976
Suomi 9. joulukuuta 1977
Kesto 99 min
Alkuperäiskieli englanti
Budjetti 12 000 000 USD
Tuotto 3 500 000 USD (Yhdysvallat ja Kanada)
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie

Lintu sininen (televisioesityksessä käytetty myös nimekettä Sininen lintu;[1] engl. The Blue Bird; ven. Синяя птица; ven. Sinjaja ptitsa) on vuonna 1976 ensi-iltansa saanut George Cukorin ohjaama yhdysvaltalais-neuvostoliittolainen fantasiaelokuva, jonka pääosissa ovat Elizabeth Taylor, Jane Fonda ja Cicely Tyson.[1] Elokuva oli ensimmäinen virallinen Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välinen tekemä elokuva.[2]

Lintu sininen perustuu Maurice Maeterlinckin näytelmään Sininen lintu (L’oiseau bleu, 1908), jonka pohjalta Hugh Whitemore, Alfred Hayes ja Aleksei Kapler laativat elokuvan käsikirjoituksen.[1] Elokuva on viides valkokangassovitus näytelmästä. Näytelmästä on tehty kaksi mykkäelokuvaa vuosina 1910 ja 1918, äänielokuva vuonna 1940 ja animaatioelokuva vuonna 1970. Toisin kuin edeltäjänsä, Lintu sininen sai heikon vastaanoton kriitikoilta ja yleisöltä.

Juoni[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varoitus:  Seuraava kirjoitus paljastaa yksityiskohtia juonesta.

Maalta kotoisin olevat sisarukset Mytyl ja hänen veljensä Tyltyl pääsevät fantasiamaailmaan, ja matkansa varrella he tapaavat monien asioiden kuten Kissan, Koiran, Valon, Yön, Tulen, Sokerin, Maidon ja Leivän ihmismuotoja.

Köyhän halonhakkaajan lapset heräävät kesken uniensa ja huoneeseen astuu haltijatar, joka muistuttaa naapurin vaimoa. Hän tarvitsee Sinisen Linnun, jotta hänen sairas tyttärensä paranisi. Lapset lähtevät etsimään lintua mukanaan seurue, jossa ovat rohkea ja uskollinen Koira, viekas ja makeileva Kissa, pelokas Leipä, sekä Sokeri, Maito, Vesi ja Tuli. Valo ohjaa joukkoa. Etsintämatkalla lapset joutuvat moneen pelottavaan paikkaan, mutta he pääsevät myös Onnen puutarhoihin.

Juonipaljastukset päättyvät tähän.

Näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

 Elizabeth Taylor  Valon kuningatar / Äiti / Noita / Äidinrakkaus  
 Jane Fonda  Yö  
 Cicely Tyson  Tylette, Kissa  
 Will Geer  Isoisä  
 Nadezhda Pavlova  Sininen Lintu  
 Ava Gardner  loisto / nautinto[1]  
 Robert Morley  Isäaika  
 Harry Andrews  Tammi  
 Todd Lookinland  Tyltyl, ”Tiltil”  
 Patsy Kensit  Mytyl, ”Mitil”  
 Mona Washbourne  Isoäiti  
 George Cole  Tylo, Koira  
 Richard Pearson  Leipä  
 Georgiy Vitsin  Sokeri  
 Margarita Terekhova  Maito  
 Valentina Ganibalova  Vesi  
 Eugene Shcherbakov  Tuli  
 Grant Bardsley  Sininen Pikkuveli  

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alun perin elokuvan pääosiin oli palkattu Katharine Hepburn ja Shirley MacLaine, mutta he molemmat vetäytyivät projektista ennen kuvausten alkua. Lintu sinisen budjettina oli 12 miljoonaa dollaria, ja elokuva kuvattiin Moskovassa ja Leningradissa Neuvostoliitossa. Elokuvan kuvaukset alkoivat 20. tammikuuta 1975.

Kuvauksien aikana elokuvan englannin kieltä puhuvien ja venäjän kieltä puhuvien tuotantoryhmien keskinäinen kommunikointi oli lähes mahdotonta.[2][3] Ohjaaja George Cukor turvautui usein viittomakieleen, jotta tulisi ymmärretyksi. Cukorille tuli myös kuvauksien aikana ongelmia Jane Fondan ja Cicely Tysonin kanssa. Elokuvan kuvaukset saatiin päätökseen 11. elokuuta 1975.

Julkaisu ja vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lintu sininen sai Yhdysvaltain-ensi-iltansa 5. huhtikuuta vuonna 1976, jolloin elokuvan teatterilevityksestä vastasi 20th Century Fox. Suomessa elokuva sai ensi-iltansa 9. joulukuuta vuonna 1977.[1] Lintu sininen sai heikosta vastaanotosta huolimatta parhaan fantasiaelokuvan Saturn-ehdokkuuden, mutta palkinnon sai lopulta Luoja lippalakissa. Lintu sininen on julkaistu VHS:nä ja DVD:nä.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e Blue Bird, The (1976) elonet.fi. Elonet.fi. Viitattu 12.10.2014. (suomeksi)
  2. a b c The Blue Bird (1976) allmovie.com. Allmovie.com. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)
  3. BLUE BIRD, THE (1976) tcm.com. TCM.com. Viitattu 12.10.2014. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]