Linda Fiorentino

Clorinda ”Linda” Fiorentino (s. 9. maaliskuuta 1958 Philadelphia) on yhdysvaltalainen näyttelijä. Fiorentino tunnetaan parhaiten rooleistaan viettelevinä ja vaarallisina naisina.

Hänet valittiin ensimmäiseen elokuvarooliinsa sensuellina "vanhempana naisena" nuorille suunnatussa kulttimaineen saaneessa elokuvassa Vision Quest (1985). Fiorentinon uran ikonisimmaksi rooliksi muodostui kuitenkin huijarinaisen Bridget Gregoryn rooli - trillerissä The Last Seduction (1994), josta hän sai runsaasti kiitosta ja palkintoja. Hänen tunnetuimpien esiintymistensä joukkoon lukeutuvat myös roolit elokuvissa Tarantella – Vaarallinen viettelijätär (1994), Men in Black – miehet mustissa (1997), Dogma (1999), Tavallisen rehti rikollinen (2000) ja Seksitutkija ulkoavaruudesta (2000).

Elämä ja ura

Varhaiset vuodet

Linda Fiorentino varttui italialais-amerikkalaiseen perheeseen Philadelphiassa, Pennsylvaniassa. Suoritettuaan lukion Washington Township High Schoolissa, Fiorentino meni yliopistoon. Hän opiskeli katolisessa naisten liberal arts -oppilaitoksessa Rosemont Collegessa ja pääaineenaan hänellä oli valtiotiede. Kolmantena opiskeluvuonnaan hän alkoi esiintyä yliopiston teatterituotannoissa, ja valmistuessaan hän oli päättänyt ryhtyä näyttelijäksi.

Heti valmistuttuaan Rosemontista Fiorentino muutti New Yorkiin, missä hänet hyväksyttiin arvostettuun Circle in the Square Professional Theater Schooliin – oppilaitokseen, johon valittiin vain 54 opiskelijaa 1 200 hakijan joukosta. Hän pääsi kouluun lukemalla kohtauksen Tennessee Williamsin näytelmästä Orpheus Descending.

Ensimmäiset elokuvat

Vuosi 1985 oli Fiorentinolle merkittävä, sillä hän oli tekemässä kolmea elokuvaa. Ensimmäisessä elokuvakoekuvauksessaan ohjaaja Harold Becker valitsi hänet Vision Quest -elokuvan päärooliin. Vaikka hän oli uusi elokuvamaailmassa, kriitikot kehuivat hänen suoritustaan Matthew Modinen esittämän nuorukaisen vanhempana naisena.

Tämän jälkeen hän näytteli Anthony Edwardsin rinnalla menestyselokuvassa Gotcha!, jossa hän taas esitti kokeneempaa femme fatale -hahmoa, joka riisti nuoren sankarin viattomuuden. Tätä seurasi rooli fetisistisena kuvanveistäjänä Martin Scorsesen elokuvassa After Hours.

Varhaisesta menestyksestään huolimatta Fiorentinolla on ollut vaikeuksia rakentaa vakiintunutta uraa Hollywoodissa maineensa vuoksi: häntä on pidetty vaikeana näyttelijänä, joka kieltäytyy hyvistäkin rooleista. Hän vetäytyi pois Top Gun -elokuvan naispääosan ehdokkuudesta ja hylkäsi sivuosan Basic Instinct -elokuvassa. Tämän seurauksena Fiorentino on viettänyt suuren osan urastaan vähemmän tunnettujen elokuvien, kuten Queens Logic, Chain of Desire ja The Desperate Trail, parissa.

The Last Seduction

Vuonna 1994 Fiorentino näytteli surkeasti menestyneessä HBO:n kaapelileffassa Beyond the Law, jossa mukana olivat myös Charlie Sheen ja Michael Madsen. Hänen uransa oli vakavasti laskusuunnassa – kunnes kaikki muuttui. Vuonna 1994 hän teki elokuvan The Last Seduction,. Elokuvasta tuli hänen uransa kohokohta ja elokuva on saavuttanut sittemmin rikoselokuvien klassikon aseman.

Rooli moraalisesti kyseenalaisen aviomiehen (Bill Pullman) huijaajana ja viattoman pikkukaupungin pojan (Peter Berg) seksuaalisena manipuloijana sai yleisön ja kriitikot haltioihinsa. Fiorentinoa alettiin verrata jopa klassisiin femme fatale -legendoihin, kuten Barbara Stanwyckiin. Fiorentino voitti roolistaan useita palkintoja, kuten Independent Spirit Awardin ja New York Film Critics Circlen parhaan naisnäyttelijän palkinnon. Oscar-ehdokkuus kuitenkin evättiin, koska elokuva oli esitetty ensin kaapelikanavalla. Vuotta myöhemmin hän palasi päärooliin eroottisessa trillerissä Jade, jossa hän esitti prostituoitua, jota epäillään murhasta.

Florentinoa pidettiin poikkeuksellisen lahjakkaana näyttelijänä, etenkin "pahojen naisten"-rooleissa. Hän onkin esittänyt usein naispuolista roistoa. Vaikka ylistys ja mediahuomio nostivat hänen profiiliaan, se oli kaksiteräinen miekka – hänelle tarjotut roolit alkoivat toistaa samaa sydämetöntä pahan naisen hahmoa.

Myöhemmät vuodet

Hänet valittiin naispuoliseen päärooliin Barry Sonnenfeldin menestyselokuvaan Men in Black (1997). Vaikka elokuva oli menestys, hänen roolinsa New Yorkin ruumiinavaajana jäi Will Smithin ja Tommy Lee Jonesin vetämän efektikomedian varjoon. Vuosituhannen vaihteessa Fiorentino sai roolin uskontoa pilkkaavassa komediassa Dogma (1999), jossa hän näytteli Jeesuksen viimeistä jälkeläistä. Hän esiintyi myös tieteiskomedioissa What Planet Are You From? (2000) ja Where the Money Is (2000), jossa hän näytteli Paul Newmanin kanssa. Vuonna 2009 hän esitti femme fatalea karaokedraamassa Once More With Feeling, jossa hänen vastanäyttelijänään oli Chazz Palminteri.

Yksityiselämän skandaali

Vuonna 2008 hän nousi otsikoihin yksityiselämänsä kautta: hänen silloinen poikaystävänsä, entinen FBI-agentti Mark T. Rossini, sai syytteen arkaluonteisten tietojen luvattomasta tutkimisesta liittovaltion tietokannasta. Tiedot koskivat oikeudessa ollutta yksityisetsivää Anthony Pellicanoa. Fiorentinon mukaan tiedot oli tarkoitus käyttää tulevan elokuvan tutkimustyöhön, mutta syyttäjät epäilivät hänen yrittäneen auttaa Pellicanoa oikeudenkäynnissä. Tapauksen seurauksena Fiorentino ja Rossini erosivat, Rossini erosi häpeällisesti myös FBI:sta ja Pellicano tuomittiin 15 vuoden vankeuteen.

Aiheesta muualla

• Linda Fiorentino Internet Movie Databasessa. (englanniksi)