Liinakivääri
Liinakivääri on vanha laivoissa käytetty köydenampumalaite. Sen avulla voidaan toimittaa köysiyhteys heittoetäisyyden ulkopuolella olevaan kohteeseen. Laite voi olla joko kiinteästi telineeseen asennettu tai irrallinen; sen pääosa on noin 5 senttimetrin väljyinen putki, jonka takapäässä on taitettava lukkokoneisto sekä pistoolikahva. Putken yläosassa on viistosti asennettu tukikahva, josta tartuttaessa laite asettuu luontevasti laukaisuasentoon. [1]
Putken suulle asennetaan erikseen metallikuorinen raketti, johon on liitetty ohut teräsvaijeri. Vaijeriin puolestaan kytketään erityisessä niin sanotussa kampatelineessä vyyhditty 5 millimetrin vahvuinen lähettiköysi. Joissakin raketeissa on lisäksi kärjessä erillinen merkkivalo, joka syttyy kun raketti laukaistaan.
Joissakin liinakivääreissä on ylakahvan sijaan liipaisimen edessä kiinnityspiste, josta ase voidaan kytkeä valmiiseen telineeseen laukaisua varten; tällaisia oli muun muassa pelastusristeilijä Isokarissa.[2]
Kun liinakivääriä käytetään, raketin asentamisen jälkeen lukkoon lisätään erillinen laukaisupanos; ase suunnataan yläviistoon, niin että tähtäin on hiukan kohteen yläpuolella.
Ase laukaistaan, ja raketti vie perässään ohuen lähettiköyden. Raketti lentää kohteen yli ja putoaa toiselle puolelle. Nyt voidaan lähettiköyden avulla vetää aluksesta toiseen ensin vahvempi köysi tai vaijeri, jonka avulla saadaan esimerkiksi varsinainen hinausvaijeri aluksesta toiseen.
Myös kiinteillä pelastusasemilla oli näitä laitteita; niihin liittyi yleensä niin sanottu housupoiju eli pelastusrenkaasta muokattu siirtoistuin, jonka avulla ihmisiä saattaa siirtää turvallisesti köyttä pitkin pisteestä toiseen.
Liinakiväärit on nykyään pääosin korvattu kertakäyttöisillä köydenampumalaitteilla.
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Erkki Metsävuori: Saaristomerta ja sankareita; Turun Sanomat 1993 ISBN 951-9129-14-6
- Suomen Meripelastusseura, vuosijulkaisu 1959