Pelastusristeilijä Isokari

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
P/r Isokari
Tyyppi pelastusristeilijä
Omistaja Suomen Meripelastusseura
Rakennustelakka Uudenkaupungin veneveistämö
Tekniset tiedot
Koneisto diesel
Koneteho 2 x 140 hv kW
Miehistö 3

Pelastusristeilijä Isokari oli Suomen Meripelastusseuran rakennuttama ja omistama pelastusristeilijä. Alus rakennettiin vuonna 1947 Uudessakaupungissa ja sen rakennusvalvoja ja myöhemmin päällikkö oli Niilo Saarinen.

Alus oli kaksikoneinen, brittiläistä mallia ja kahdella mastolla ja purjeilla varustettu kuten muutkin vuosina 1936-1947 valmistuneet pelastusalukset. Aluksessa oli perobamännystä rakennettu runko ja sisäpuolella erityinen kuparilaatikoista tehty kelluntaosio. Koneet olivat aluksi 2 x 100 hevosvoiman petrolikoneet ja potkurit ovat tunneleissa. Aluksen asemapaikkana oli Hanko. Saarinen toimi sen päällikkönä vuoteen 1960 asti.

Kesäisin Isokari toimi myös lyhyiden saaristoristeilyjen tekijänä. Risteilyistä saadut tuotota kattoivat paljon sen toimintakuluja ja olivat erinomainen tilaisuus miehistön kouluttamiseen. Matkustaja-aluksena Isokari liikkui toisinaan myös purjeilla. Pelastustyössä purjeita käytettiin vain sään vaatiessa tukipurjeina ja alus liikkui konevoimalla.

Alus ei yleensä hinannut suurempia aluksia hätätilanteessa vaan keräsi ihmiset turvaan ja piteli haveristia paikallaan kunnes voimakkaampi varsinainen hinaaja ehti paikalle.[1]

Vuonna 1967 alus peruskorjattiin ja siihen asennettiin uudet isommat dieselit, samoin mastot riisuttiin ja kansirakenteet uusittiin alumiinisiksi, joissa oli ns. standardiprykä eli katolle sijoitettu ohjauspiste. Myös kuparivuoraus poistettiin ja runko vahvistettiin ulkopuolisesti lujitemuovilla. Peruskorjauksen yhteydessä alus nimettiin uudelleen Russaröksi. Riisuttu keulamasto lahjoitettiin Niilo Saariselle joka pystytti sen pihalleen.[2]

Vuonna 1988 vanha pelastusalus siirrettiin Porkkalan Meripelastusyhdistykselle ja se sai vanhan nimensa takaisin kun Hankoon tuli Saksasta ostettu uudisalus joka peri nimen Russarö. Isokari palveli Porkkalassa 1990-luvulle, kunnes se poistettiin käytöstä ja myytiin.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Suomen Meripelastusseuran vuosijulkaisut 1959−1992
  • Merilahti, Juhani: Sadan vuoden meripelastustyö: Suomen meripelastusseura 1897-1997. Helsinki: Suomen Meripelastusseura, 1997. ISBN 952-90-8643-1.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Suomen Meripelastusseuran vuosijulkaisu 1960, s. 40: Otteita p/r Isokarin lokikirjasta
  2. Suomen Meripelastusseuran vuosijulkaisu 1976: Niilo Saarinen in memoriam