Liikunnan tuet
 |
Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty parannettavaksi, koska se ei täytä Wikipedian laatuvaatimuksia. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia tai merkitsemällä ongelmat tarkemmin. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla. Tarkennus: Sekalaista silppua sieltä täältä. Suomen liikunnan tukemisesta joitain irrallisia hajahuomioita vain. |
Liikunnan tuet tarkoittavat Suomessa ja tässä artikkelissa valtiovallan antamaa rahallista tukea urheilulle.
Perheet rahoittavat liikuntaa suoraan kahdella miljardilla eurolla vuodessa, kunnat 600-700 miljoonalla eurolla ja valtio 150 miljoonalla. [1] Vuodesta 2001 vuoteen 2012 lasten liikunnan hinta on jopa kolminkertaistunut.[1] Helsingin Sanomien mukaan seuratoiminnan kylkiäiset ovat tulleet liian kalliiksi paitsi perheille myös julkiselle sektorille.[2]
Vuonna 2010 urheilusponsorointiin käytettiin 100 miljoonaa euroa, sitten hieman vähemmän. Jääkiekko sai tästä 20 %. Yritykset tukevat nyt mieluummin yhteiskuntavastuukohteita: lapsia, nuoria ja järjestöjä. Urheilun osuus sponsoroinnista oli 2012 enää 55 %. Mainonnan kokonaismäärästä käytettiin urheiluun 5 %, Ruotsissa 15 % ja Norjassa 16 %. [3]
Opetus- ja kulttuuriministeriö tukee liikuntaa 130 miljoonalla eurolla (2010), josta 19 miljoonaa euroa on huippu-urheiluun käytettäviä veikkausvoittovaroja (valmennus, antidoping, koordinaatio ja urheilija-apurahat). Taiteen ja kulttuurin tuki on 384 miljoonaa ja nuorisotyön 59 miljoonaa euroa. Yli 60 % (huippu?)urheilijoista elää lähinnä opintotuella. Myös yritysten, kuntien, perheiden, viestimien ja katsojien tuki on tärkeää. Sponsorituki (huippu?)urheilijoille on 50 miljoonaa euroa. [4]
Toimivia urheiluseuroja on arviolta 6000 - 9000 ja niiden vapaaehtoistyössä yli miljoona kansalaista.
Kunnat omistavat noin 70 % liikuntapaikoista. Kuntien liikuntapalvelut rahoitetaan veroin, asiakasmaksujen osuus on vähäinen.
Terveysliikunta vai kilpaurheilu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Liikuntatieteellisen seuran tutkimuspäällikkö Teijo Pyykkösen mukaan Suomessa urheilujärjestöjen ja liikuntaa kansanterveyden edistäjänä painottavien välillä on voimakas ristiriita. Hallinto on pyrkinyt edistämään terveysliikuntaa mutta järjestöt ovat onnistuneet estämään tätä suurelta osin. Siksi Pyykkösen mielestä terveysliikunnan edistäminen tulisi siirtää opetus- ja kulttuuriministeriöltä sosiaali- ja terveysministeriölle. Kansanterveyttä painottaneet ovat syyttäneet järjestöjä siitä, että ne väittävät edistävänsä terveysliikuntaa mutta suosivatkin kilpaurheilua.[5]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b Lapsen jääkiekkoharrastus voi maksaa kymmenessä vuodessa jopa 90 000 euroa (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat 9.4.2014.
- ↑ Lapsille pitää taata liikunnan ilo (Arkistoitu – Internet Archive), HS pääkirjoitus 9.4.2014.
- ↑ Urheilun sponsorointi vähenee – yhteiskuntavastuu kiinnostaa enemmän (Arkistoitu – Internet Archive), Helsingin Sanomat 26.3.2014.
- ↑ HS-raadin vastaukset kysymykseen: Onko yhteiskunnan tuki huippu-urheilulle rahan haaskausta? (Arkistoitu – Internet Archive), 25.2.2010 HELSINGIN SANOMAT.
- ↑ Teijo Pyykkönen: Urheilu ja terveysliikunta vetävät eri suuntiin Helsingin Sanomat. 27.8.2016. Arkistoitu 28.8.2016. Viitattu 28.8.2016.