Leo Hendrik Baekeland
| Leo Hendrik Baekeland | |
|---|---|
 Leo Hendrik Baekeland |
|
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 14. marraskuuta 1863 |
| Kuollut | 23. helmikuuta 1944 (80 vuotta) |
| Koulutus ja ura | |
| Tutkimusalue | kemia |
 Nimikirjoitus |
|
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
Leo Hendrik Baekeland (14. marraskuuta 1863 – 23. helmikuuta 1944) oli belgialais-amerikkalainen kemisti, joka keksi vuonna 1893 Velox-valokuvauspaperin ja vuonna 1907 ensimmäisen täysin synteettisen muovin bakeliitin.[1]
Baekeland syntyi Belgiassa ja väitteli tohtoriksi Gentin yliopistossa. Hän muutti vuonna 1889 Yhdysvaltoihin. Baekeland myi Velox-paperiaan koskevan patentin 1899 Kodak-yhtiön George Eastmanille 750 000 Yhdysvaltain dollarin hinnalla.[2]
Bakeliitin keksiminen aloitti muovin aikakauden.
Bakeliitin keksiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kun Baekelandilta kysyttiin, miksi hän tutki synteettisiä hartseja, hän vastasi "tehdäkseni rahaa". Hänen ensimmäisenä tavoitteenaan oli löytää korvaava aine sellakalle. Kemistit olivat huomanneet, että monet luonnolliset hartsit ja kuidut olivat polymeerejä. Beakeland aloitti tutkimalla fenolin ja formaldehydin reaktioita. Hän valmisti niistä ainetta, jota kutsuttiin Novolakiksi. Se ei koskaan saanut suurta kaupallista suosiota. Myöhemmin hänen onnistui paineen ja lämpötilan säätelyn avulla valmistaa bakeliittia.
Myöhempi elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baekelandista tuli monimiljonääri bakeliitin kaupallisen menestyksen johdosta. Baekeland vieraili Englannissa vuonna 1916 ja tapasi James Swinburnen, joka oli 10 vuotta aikaisemmin melkein vahingossa keksinyt bakeliitin kanssa identtisen materiaalin vain haivaitakseen, että Baekeland on saanut patentin päivää aikaisemmin. Baekeland otti Swinburnen johtajaksi uuteen Bakelite Limitediin, brittiläiseen tytäryhtiöönsä. Baekeland pääsi Time-lehden kanteen 22. syyskuuta 1924.
Rappeutuminen ja kuolema[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baekelandista tuli iän myötä hyvin eksentrinen, ja hän kävi rajuja taisteluita poikaansa vastaan yritystä koskevissa asioissa. Hän myi yrityksensä General Bakelite Companyn Union Carbidelle vuonna 1939 ja vetäytyi poikansa vaatimuksesta eläkkeelle. Hänestä tuli erakko, ja hän söi ainoastaan säilykeruokaa. Baekeland alkoi innokkaasti kehittää valtavaa trooppista puutarhaa Floridassa sijaitsevan kartanonsa maille. Hän kuoli aivoverenvuotoon New Yorkissa sijaitsevassa parantolassa.
Jälkipolvet: Baekeland-murha[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Baekelandin pojanpojanpoika Anthony Baekeland (s. 1951) vietti vuosia psykiatrisessa sairaalassa murhattuaan 1972 äitinsä, seurapiirirouva Barbara Daly Baekelandin. Vapauduttuaan hän puukotti isoäitiään ja tukehdutti itsensä sitten vankisellissään muovipussilla 1981. Hänen suhteestaan äitiinsä kertoo vuoden 2007 elokuva Savage Grace.[3]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Ina-Sofia Nieminen ja Katariina Nurmio: Keskeisiä tapahtumia muovin historiassa, opetussivusto Muovit, Helsingin kaupunki 2005, viitattu 14.12.2013
- ↑ Leo Baekeland sivustolla Who Made America?, Public Broadcasting Service (PBS), viitattu 14.12.2013
- ↑ David Leafe: Fatal Seduction: How a society millionairess seduced her own son to 'cure' him of being gay... and paid with her life, The Daily Mail 27.6.2008, viitattu 14.12.2013
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Bakelite Museum: Bakelite: The Material of a Thousand Uses (englanniksi, sisältää lyhyen elämäkerran)
- The Time 100: Leo Baekeland (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
| ||||||||||||||||||||||
