Leena Ruusuvuori
Leena Ruusuvuori (o.s. Helle, s. 1949 Lahdessa) on suomalainen tasa-arvotyön tekijä ja entinen Naisjärjestöjen Keskusliiton pääsihteeri.[1] Hän johti vuosina 1998–2002 Stakesissa (nyk. Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskus) toteutettua valtakunnallista naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyprojektia, oli yksi raiskauskriisikeskus Tukinaisen perustajista ja johtajista, ja toimi Helsingin tasa-arvotoimikunnan varapuheenjohtajana vuosina 2013–2014 ja 2015–2016. Hän on myös entinen Naisasialiitto Unionin toimitusjohtaja.[2]
Ruusuvuori on koulutukseltaan filosofian maisteri, pääaineenaan yliopistossa hänellä oli englanti ja ruotsi. Valmistumisensa jälkeen hän työskenteli työministeriön kansainvälisen harjoittelun yksikössä vuodet 1975-1989. Hän arvelee oman feminisminsä alkaneen 1970-luvulla, jolloin hän avioitui, sai lapsia, ja kirjoitti samaan aikaan gradua. Myöhemmin Ruusuvuoren uralla keskeistä on ollut edistää naisten ja miesten mahdollisuuksia toteuttaa itseään perinteisistä sukupuolirooleista huolimatta.[3]
Ruusuvuori työskenteli Naisasialiitto Unionin pääsihteerinä vuosina 1989-1998, ja aloitti samaan aikaan työskentelyn myös NYTKISin (Naisjärjestöt Yhteistyössä) hallituksessa.
Syksyllä 2003 Ruusuvuori valittiin Naisjärjestöjen Keskusliiton pääsihteeriksi, ja hän työskenteli pääsihteerin virassa eläköitymiseensä 2014 saakka.[3] Hänelle myönnettiin Naisjärjestön keskusliiton Alexandra-palkinto "huomattavasta työstä tasa-arvon edistämiseksi" eläköitymisvuonnaan.[4] Eläköitymisensä jälkeen hän on jatkanut tasa-arvotyötä toimien useiden naisjärjestöjen hallituksissa.[5]
Ruusuvuori on Arkadian Kokoomuksen Naiset ry:n jäsen. Hän oli ehdolla kunnallisvaaleissa 2012 Helsingin vaalipiirissä Kokoomuksen listalla.[6][7] Hän asuu Munkkiniemessä puolisonsa Timo Ruusuvuoren kanssa. Heillä on viisi lasta. Hänen isosiskonsa on tutkija ja Naisasialiitto Unionin entinen puheenjohtaja Merja Helle.
Palkinnot ja kunniamaininnat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- Vuoden Kellokas, Naistoimittajat ry, 2003[8][9]
- Naisjärjestöjen Keskusliiton Aleksandra-palkinto, 2014[10]
- Äitienpäiväkunniamerkki, 2014
- Årets skällko (vuoden "haukkuva lehmä" ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta teosta), 2003[11][12]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ JÄRJESTÖT | Filosofian maisteri Leena Ruusuvuori... Helsingin Sanomat. 7.10.2003. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Seksirikoksia 1990- ja 2010-luvulla yle.fi. 21.11.2013. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ a b Leena Ruusuvuori: "Kun vastustin naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, minua uhkailtiin" ET. 18.12.2016. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Naisjärjestöjen Keskusliiton Aleksandra-palkinto Leena Ruusuvuorelle - ePressi www.epressi.com. 9.9.2014. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Äidin huoli: Aikuinen tyttäreni sairastui anoreksiaan www.iltalehti.fi. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Leena Ruusuvuori - Ehdokkaan tiedot | Tulospalvelu - Kuntavaalit 2012 | yle.fi Kuntavaalit 2012 - tulospalvelu | yle.fi. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Leena Ruusuvuori www.leenaruusuvuori.fi. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Vuoden 2003 Kellokas: Leena Ruusuvuori – Naistoimittajat ry naistoimittajat.fi. 26.3.2024. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Leena Ruusuvuori naistoimittajien Kellokas ts.fi. 3.12.2003. Viitattu 15.4.2024.
- ↑ Naisjärjestöjen Keskusliiton Aleksandra-palkinto Leena Ruusuvuorelle 9.9.2014. Naisjärjestöt.
- ↑ Leena Ruusuvuori Årets skällko Svenska Yle. 3.12.2003. Viitattu 15.4.2024. (ruotsiksi)
- ↑ PALKITUT | "Tiukkapipoiset naiset ovat hyvä vientituote" Helsingin Sanomat. 4.12.2003. Viitattu 15.4.2024.