Lauri Saikkola

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lauri Saikkola (31. maaliskuuta 1906 Viipuri[1][2]24. syyskuuta 1995[3]) oli suomalainen säveltäjä ja viulisti.

Henkilöhistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saikkolan vanhemmat olivat rakennusmestari Vilho Aleksanteri Saikkola ja Ida Piironen ja puoliso vuodesta 1933 Tyyne Rehn. Hän opiskeli viulunsoittoa Viipurin musiikkiopistossa 1919-1928 ja sävellystä Pekka Akimovin johdolla 1930-1934. Opintomatkat Tšekkoslovakiaan ja Itävaltaan Saikkola teki 1929 ja 1930.[4] Hän toimi opettajana Viipurin musiikkiopistossa 1928–1934 ja soitti Viipurin Musiikin Ystäväin orkesterissa alttoviulua 1923–1934. Helsingin kaupunginorkesterin alttoviulisti hän oli vuodesta 1934.[1] Saikkola sävelsi Suomen Television ensimmäisen tunnussävelen.[5] Hän toimi vuosina 1953–1973 Yleisradiossa vapaana musiikkitoimittajana.[6]

Tuotanto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saikkolan tuotantoon kuuluu kolme oopperaa, musiikkisatu Taivaaseen menijä, jonka libreton hän kirjoitti itse, Kansallisoopperassa ensiesityksensä saanut Ristin, joka pohjautuu Lauri Haarlan tekstiin. Teosta pidetään yhtenä Saikkolan parhaista. Kolmas on koominen ooppera Mestarin nuuskarasia (1970).[6] Hänen muita sävellyksiään ovat muun muassa:[4]

  • Sarja jousiorkesterille, 1931
  • Sarja suurelle orkesterille, 1932
  • Kaanon jousikvintetitlle, 1932
  • Jousikvartetot g-molli 1932 ja Es-duuri, 1937
  • Partita, sarja orkesterille, 1935
  • Pastorale, sarja orkesterille, 1936
  • Pianosonatiini C-duuri, 1937
  • Trio huilulle, violalle ja kontrabassolle, 1938
  • Sinfonia campale, 1939
  • Karjala palaa, sinfoninen kuva, 1940
  • Karjalaisia kuvia, sarja orkesterille, 1940
  • Musiikki Uuno Kailaan runoon Rajalla, 1942
  • Nocturne sollosellolle ja orkesterille, 1944
  • Joukahaisen kosto mieskuorolle, soolotenorille ja orkesterille
  • Noin 50 yksinlaulua ja 10 mieskuorolaulua

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1966, osa 7 p. 872
  2. Kuka kukin on 1982, s. 862. Keuruu: Otava, 1982. ISBN 951-1-06659-5.
  3. Säveltäjäprofiili. Music Finland. Viitattu 23.6.2014.
  4. a b Saikkola, Lauri: ”Lauri Saikkola”, Suomen säveltäjiä, s. 668-671. Toimittanut Sulho Ranta. Porvoo: WSOY, 1945.
  5. Yle Elävä arkisto viitattu 5.9.2012
  6. a b Leena Järnfors: Lauri Saikkolan satavuotismuistonäyttely, Kerava-lehti, joulukuu 2005, Kerava.fi viitattu 5.9.2012 [vanhentunut linkki]
Tämä muusikkoon liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.