Laura Boldrini
| Laura Boldrini | |
|---|---|
 |
|
| Italian edustajainhuoneen puhemies | |
|
16. maaliskuuta 2013 – 22. maaliskuuta 2018
|
|
| Edeltäjä | Gianfranco Fini |
| Seuraaja | Roberto Fico |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 28. huhtikuuta 1961 Macerata, Italia |
| Tiedot | |
| Puolue | Demokraattinen puolue (2019–) |
| Muut puolueet |
Sitoutumaton (2018–2019) Sinistra Italiana (2016–2017) Sinistra Ecologia Libertà (2013–2016) |
| Tutkinnot | Rooman Sapienza-yliopisto |
 Nimikirjoitus |
|
| Aiheesta muualla | |
| lauraboldrini.it | |
Laura Boldrini (s. 28. huhtikuuta 1961 Macerata[1]) on italialainen poliitikko ja entinen Yhdistyneiden kansakuntien virkamies. Hän toimi Italian edustajainhuoneen puhemiehenä vuosina 2013–2018.
Ennen poliittista uraansa Boldrini opiskeli lakia Rooman Sapienza-yliopistossa, mistä hän valmistui vuonna 1985. Sen jälkeen hän työskenteli Radiotelevisione Italianan toimittajana.[2] Myöhemmin hän työskenteli YK:n elintarvike- ja maatalousjärjestössä ja pakolaisjärjestö UNHCR:n Italian-tiedottajana.[3] Tultuaan valituksi Italian edustajainhuoneen puhemieheksi vuonna 2013 hän alkoi vaatimaan naisiin kohdistuvan väkivallan vastaista lakia.[2] Hän myös kritisoi italialaisten poliittisten virkanimien sukupuolittuneisuutta vaatimalla, että hänestä käytettäisiin feminiinistä muotoa la presidente maskuliinisen il presidenten sijasta.[4] Menneisyys YK:n pakolaisjärjestössä teki hänestä epäsuositun hahmon maahanmuuttokriittisten italialaisten keskuudessa, minkä vuoksi häneen on kohdistunut lukuisia uhkauksia.[5] Boldrini syytti itseensä kohdistumista uhkauksista silloista sisäministeri Matteo Salvinia.[6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ BOLDRINI Laura - Presidente della Camera Italian edustajainhuone. Viitattu 3.3.2020.
- ↑ a b The MP fighting to stop violence against women The Local. 6.2.2014. Viitattu 3.3.2020.
- ↑ Töyrylä, Katriina: Vasemmiston Laura Boldrini Italian alahuoneen johtoon Yle uutiset. 16.3.2013. Viitattu 3.3.2020.
- ↑ Laura Boldrini: La Presidente Politico. Viitattu 3.3.2020.
- ↑ Mäkelä, Katriina: Valeuutisia, riitelyä arabiankielisten pääsymaksuista, taistelua aborttioikeuden puolesta - Tällaisia ovat Italian vaalien viisi tärkeintä naisehdokasta Iltalehti. 2.3.2018. Viitattu 3.3.2020.
- ↑ Galindo, Gabriela: Laura Boldrini: Salvini led ‘terrifying campaign’ against me Politico. 21.6.2018. Viitattu 3.3.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Laura Boldrini Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||
