Laulu koti-ikävästä

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Laulu koti-ikävästä
Virallinen elokuvajuliste
Virallinen elokuvajuliste
Ohjaaja Mika Ronkainen
Käsikirjoittaja Mika Ronkainen
Tuottaja Ulla Simonen
Kuvaaja Vesa Taipaleenmäki
Leikkaaja Åsa Mossberg
Valmistustiedot
Valmistusmaa Suomi
Tuotantoyhtiö Klaffi Tuotannot Oy
Ensi-ilta 5. huhtikuuta 2013
Kesto 90 min
Alkuperäiskieli Suomi, Ruotsi
Budjetti 420 715 € (SES 110 000 €)
Edeltäjä Freetime Machos
Seuraaja Kaikki synnit
Aiheesta muualla
Virallinen sivusto
IMDb
Elonet

Laulu koti-ikävästä on Mika Ronkaisen ohjaama vuonna 2013 ilmestynyt dokumenttielokuva. Dokumentin tarina kertoo isän ja pojan, Tauno ja Kai Latvalehdon, automatkasta Oulusta Göteborgiin takaisin maisemiin, joissa he asuivat 1970-luvulla koko Kain lapsuuden aina tämän murrosikään saakka. Matka muuttuu musiikilliseksi retkeksi yhteiseen tunnemuistiin ja suomalaissiirtolaisuuden historiaan.[1] Laulu koti-ikävästä on Mika Ronkaisen viimeinen dokumenttielokuva ennen hänen siirtymistään fiktion pariin.

Julkaisu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulu koti-ikävästä oli elokuvateatterilevityksessä sekä Suomessa että Ruotsissa keväällä 2013. Elokuva sai molemmissa maissa teatterilevityksessä yhteensä noin 20.000 katsojaa. Laulu koti-ikävästä sai teatteriensi-iltansa Ruotsissa 22. maaliskuuta 2013 nimellä Ingen riktig finne ja Suomessa 5. huhtikuuta 2013. Elokuva julkaistiin DVD:nä sekä Ruotsissa että Suomessa syksyllä 2013. Yle on esittänyt dokumenttielokuvan TV:ssä vuosina 2014, 2017 ja 2021. Elokuva julkaistiin pysyvästi Yle Areenaan syyskuussa 2021 osana Ylen klassikkodokumenttien sarjaa.[2]

Palkinnot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulu koti-ikävästä palkittiin parhaan pohjoismaisen dokumenttielokuvan palkinnolla Göteborgin kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla helmikuussa 2013 [3] ja Tampereen elokuvajuhlilla maaliskuussa 2013 kaikkiaan kolmella palkinnolla: yleisöpalkinnolla, pääpalkinnolla yli 30-minuuttisten elokuvien sarjassa, sekä jaetulla Risto Jarva -palkinnolla. Vuoden 2014 Jussi-gaalassa Laulu koti-ikävästä sai parhaan dokumenttielokuvan sekä parhaan musiikin Jussi-palkinnot.[4] Laulu koti-ikävästä valittiin syksyllä 2014 Suomen Prix Europa -ehdokkaaksi TV-dokumenttien sarjassa.[5]

Vastaanotto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toimittaja Harri Römpötti kirjoitti vuonna 2018 ilmestyneessä Sanokaa mitä näitte -kirjassaan Laulu koti-ikävästä -dokumenttielokuvasta, että "siinä huipentuu suomalaisen dokumentin kehitys, jossa on otettu käyttöön yhä enemmän näytelmäelokuvien kerrontatapoja. Silti sen dokumentaarisuutta ei tule mieleenkään epäillä."[6]

Näytelmäversio[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Laulu koti-ikävästä -dokumenttielokuvasta sovitettu näytelmäversio sai ensi-iltansa Oulun kaupunginteatterissa 27. helmikuuta 2016. Näytelmän käsikirjoitti ja ohjasi Mika Ronkainen.[7][8]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Laulu koti-ikävästä Suomen elokuvasäätiö. Viitattu 19.12.2012.
  2. Laulu koti-ikävästä Yle Areenassa Yle.fi. Viitattu 25.08.2021.
  3. Laulu koti-ikävästä -dokumentti voitti Göteborgissa Helsingin sanomat. Viitattu 07.02.2013.
  4. Laulu koti-ikävästä voitti kaksi Jussia Kaleva.fi. 2.2.2014. Viitattu 4.2.2014.
  5. Mika Ronkaisen dokumentti Laulu koti-ikävästä Prix Europa -ehdokkaaksi Yle.fi. 9.9.2014. Viitattu 16.9.2014.
  6. Römpötti, Harri: "Sanokaa mitä näitte - suomalaiset dokumenttielokuvan tekijät kertovat" Art House, 2018, sivu 171.
  7. Laulu koti-ikävästä kaupunginteatterin näyttämölle oululehti.fi. 10.8.2015. Viitattu 10.8.2015.
  8. Kain ja Taunon Ruotsin-reissu siirtyy Oulun kau­pun­gin­teat­te­rin suurelle näyttämölle Kaleva.fi. 6.2.2016. Viitattu 7.2.2016.