Latovainion työväentalo
| Latovainion työväentalo | |
|---|---|
 Latovainion työväenyhdistyksen työväentalo. |
|
| Osoite | Äijäläntie 19 |
| Sijainti | Latovainio, Jokioinen |
| Koordinaatit | |
| Valmistumisvuosi | 1909 |
| Rakennuttaja | Latovainion Torppariosasto |
| Omistaja | yksityinen |
| Runkorakenne | hirsi |
| Julkisivumateriaali | lauta |
| Korkeus | 3,6 m |
| Kerrosluku | 1 |
| Kerrosala | 300 m² |
 |
|
Latovainion työväentalo oli Jokioisten kunnan Latovainion kylässä sijainnut työväentalo.
Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Latovainion työväenyhdistys perustettiin vuonna 1905.[1] Se aloitti toimintansa torppariosastona.[2]
Työväentalon tonttia varten ei saatu maata Jokioisten kartanolta, joten tontti vuokrattiin eräältä isännältä. Samainen isäntä vuokrasi myös rakennuksen osuuskauppaa varten, ja työväenyhdistyksen ja osuuskaupan toiminta kulkikin käsi kädessä. Tukkeja talon rakennusmateriaaliksi pyydettiin lahjoituksina talollisilta, sillä yhdistyksen torpparit eivät omistaneet metsää. Jonkin verran tukkipuuta myös ostettiin. Talo valmistui vuonna 1909.[2]
Yhdistys toimi alkuun hyvinkin maltillisesti. Vuonna 1914 kartano sanoi irti monia torpparisopimuksia, ja esimerkiksi metsästysoikeuksia rajoitettiin samoihin aikoihin, mikä pikkuhiljaa muutti yhdistyksen toimintaa tiedostavammaksi. Sisällissodan jälkeen talo suljettiin ja yhdistyksen toiminta pysähtyi. Takavarikon aikana talosta vietiin esimerkiksi penkit ja näyttämön tarvikkeet, ja sen ikkunat rikottiin. Yhdistys sai talon takaisin kesällä 1919 ja aloitti jälleen toimintansa. Kylän puuseppä valmisti sittemmin hävitettyjen penkkien tilalle uudet.[2]
Torpparit itsenäistyivät vuonna 1919, joten torppariosastokaan ei enää vastannut tarkoitustaan. Torppariosasto lakkautettiin alkuvuodesta 1920, ja sen toimintaa jatkamaan perustettiin Latovainion Työväenyhdistys, joka liittyi Sosialidemokraattiseen Puolueeseen. Samana vuonna yhdistys osti työväentalon tontin omakseen.[2]
Yhdistyksen jäsenmäärä ennen toista maailmansotaa oli 30–40 paikkeilla. Vuonna 1945 jäseniä oli 87, ja seuraavana vuonna yhdistys päätti erota Sosialidemokraattisesta Puolueesta ja liittyä SKDL:oon. Perustettiin Latovainion Demokraattinen yhdistys.[2]
Vähitellen yhdistyksen toiminta muuttui taloudellisesti vaikeammaksi, kun esimerkiksi televisio alkoi kilpailla työväentalon iltamien kanssa, ja autot mahdollistivat sen, että tansseihin saattoi lähteä kauemmaksikin. Lopulta talo myytiin vuonna 1971, ja se päätyi asuintaloksi. Siinä käytössä se oli vielä vuonna 2006.[2] Talon myöhemmistä vaiheista ei ole tietoa.
Toimintaa työväentalolla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Ensimmäiset iltamat talolla pidettiin syyskuussa 1909. Ohjelmassa oli muun muassa puhe, runonlausuntaa, kaksi näytelmää sekä tanssit. Näytelmiä talolla esitettiin jatkossakin vilkkaasti. Oman käytön lisäksi taloa vuokrattiin Rehtijärven torppariosastolle, Minkiön sosialidemokraattiselle nuoriso-osastolle ja Pelastusarmeijalle ym. Siellä pidettiin niin iltamia, tanssitilaisuuksia, häitä kuin syntymäpäiviäkin. Myös raittiusjuhlia järjestettiin, sillä raittiusasia oli työväenliikkeelle tärkeä. Osuuskauppajuhlilla taas pyrittiin alkuaikoina tukemaan osuuskaupan toimintaa. Alkuvuosina ohjelma talolla oli useimmiten kevyttä eikä erityisen aatteellista. Vuosien 1913–1914 paikkeilla talolla pidettyjen tilaisuuksien ohjelmaan alkoi tulla poliittisempia sävyjä.[2]
Vuosien 1916–1917 aikana työväentalolla majoitettiin venäläistä sotaväkeä, kasakoita. Tammikuussa 1918 talolla alkoi toimia punakaartin esikunta.[2]
Vuonna 1928 talolle ostettiin radio, jota sai kuunnella maksua vastaan.[2]
Rakennus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alun perin talossa oli sali näyttämöineen, jossa oli metsäaiheiset kulissit. Lisäksi oli keittiö ja tarjoilutila. Taloa laajennettiin vuonna 1926. Rakennustarpeet saatiin vanhasta talosta, jonka hirret siirrettiin talkoilla työväentalon tontille. Talousvaikeudet hidastivat työtä, mutta lisäosa valmistui vuoden 1930 paikkeilla.[2]
Talo oli lisäosan valmistuttua pinta-alaltaan 300 m², ja sen sisäkorkeus oli 3,6 m. Ulkoa talo oli vuoraamaton ja maalaamaton, sisältä maalattu ja tapetoitu. Peltiuuneja oli kaksi ja lisäksi yksi tiilihella. Näyttämöllä oli kamiina. Huoneina oli sali näyttämöineen, keittiö, kahvio ja vaatehuone.[2]