Lasiohjaamo

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lasiohjaamolla varustetun Airbus A319:n ohjaamo
Mekaanisilla mittareilla varustetun Boeing 737:n ohjaamo

Lasiohjaamo (engl. glass cockpit) on ilma-aluksen ohjaamotyyppi, joka on varustettu elektronisilla näytöillä mekaanisten mittarien sijaan. Lasiohjaamo on huomattavasti selkeämpi perinteiseen ohjaamoon verrattuna, koska kymmenien mittarien tarjoama tieto on sisällytetty muutamaan tietokoneohjattuun näyttöön. Näin lentäjät voivat keskittyä paremmin olennaiseen tietoon. Useimmissa lasiohjaamoilla varustetuissa koneissa lennoilla ei myöskään tarvita lentomekaanikkoa, koska koneen järjestelmien ohjaus on kehittynyt tietokoneohjauksen myötä entistä automaattisemmaksi ja myös vikatiedot välitetään suoraan lentäjien näytöille. Ensimmäiset lasiohjaamot tulivat sotilaskoneisiin, mutta ensimmäinen tehdasasennetulla lasiohjaamolla varustettu liikennelentokonemallisto oli 1980-luvun alussa ensilentonsa tehnyt Boeing 757/767.[1] Sittemmin osittaisia lasiohjaamoja on jälkiasennettu myös vanhempiin liikennekoneisiin. DC-10-koneisiin Boeing tarjoaa MD-10-päivitystä, jossa ohjaamosta tehdään identtinen MD-11-koneen kanssa, jolloin myös koneen enimmäislentoonlähtömassa kasvaa koneen kevenemisen vuoksi.[2]

Lasiohjaamon pääkomponentti on PFD (Perusmittarinäyttö, engl. Primary Flight Display) tai EFIS (Elektroninen lennonvalvontamittaristo, engl. Electronic Flight Instrument System). Se näyttää kaikki tiedot liittyen lentokoneen tilaan, sijaintiin ja etenemiseen. Pääasiassa se kertoo koneen vaaka- ja pystysijainnin, mutta myös ajan ja nopeuden. Toinen lasiohjaamon osa on valmistajasta riippuen joko EICAS (Moottorinvalvonta- ja miehistön hälytysjärjestelmä, engl. Engine Indications and Crew Alerting System) tai ECAM (Lentokoneen elektroninen keskitetty valvontajärjestelmä, engl. Electronic Centralised Aircraft Monitor). Kaikki informaatio esitetään näytöillä siten, että oleelliset tiedot ovat koko ajan näkyvillä, mutta lentäjä voi halutessaan saada yksityiskohtaisempaa tietoa jostain osa-alueesta.

Aikaisemmissa lasiohjaamoissa, joita käytetään Boeing 737-400, 757 ja 767 -malleissa sekä Airbus A300-600 ja A310 -malleissa, EFIS-näyttöä käytettiin lähinnä navigaatiotietojen näyttämiseen, kun ilma- ja nousunopeus sekä korkeustiedot hoidettiin vielä mekaanisilla mittareilla. Myöhemmissä lasiohjaamoilla varustetuissa koneissa, kuten Boeing 747-400 ja 777 -malleissa sekä Airbus A320- sarjan uudemmissa yksilöissä ja sitä uudemmissa Airbus-malleissa mekaaniset mittarit ja varoitusvalot on korvattu kokonaan elektronisilla näytöillä.

Aikaisemmat lasiohjaamot on toteutettu kuvaputkinäytöillä. Näyttötekniikan kehittyessä uudet lasiohjaamot on varustettu nestekidenäytöillä. Nestekidenäyttöjen etuna on keveys sekä huomattavasti pienempi lämmöntuotto kuvaputkinäyttöön verrattuna.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. NASA - Glass Cockpit Fact Sheet www.nasa.gov. Viitattu 3.5.2020. (englanniksi)
  2. MCDONNELL DOUGLAS MD-10 - SKYbrary Aviation Safety www.skybrary.aero. Viitattu 3.5.2020.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]