Lantaanioksidi
| Lantaanioksidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | |
| PubChem CID | |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | La2O3 |
| Moolimassa | 325,82 |
| Ulkomuoto | Valkoista kiteistä tai jauhemaista ainetta[1] |
| Sulamispiste | 2 315 °C[1] |
| Kiehumispiste | 4 200 °C[2][3] |
| Tiheys | 6,51 g/cm3[2][3] |
Lantaanioksidi (La2O3) on lantaanin oksidi. Yhdistettä voidaan käyttää muun muassa parantamaan lasin optisia ominaisuuksia.
Ominaisuudet ja valmistus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lantaanioksidi on jauhemaista valkoista kiinteää ainetta. Se liukenee vain hyvin vähän veteen ja vesiliuoksissa muodostuu lantaanihydroksidia (La(OH)3). Lantaanioksidi on harvinaisten maametallien oksideista emäksisin. Lantaanioksidia muodostuu muun muassa kuumennettaessa lantaanihydroksidia, -karbonaattia tai -oksalaattia.[3]
Lantaanioksidista voidaan valmistaa myös ohutkalvoja esimerkiksi ALD-menetelmällä. Ohutkalvoissa prekursorina on usein jokin β-diketonaattiyhdiste, kuten lantaanitetrametyyliheptaanidionaatti. Ohutkalvoissa lantaanioksidi voi olla kidemuodoltaan kuutiollisena tai heksagonaalisena riippuen ohutkalvojen kasvatuslämpötilasta. Lantaanioksidiohutkalvoja voidaan valmistaa myös höyrystämällä käyttäen elektronisuihkua tai pulssilasereita tai ruiskutekniikalla.[4]
Käyttö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Lantaanioksidi parantaa lasin taitekerrointa ja vähentää dispersiota lasissa. Optisessa lasissa lantaanioksidia voi olla lisättynä jopa 40%. Yhdiste parantaa myös lasin emäskestävyyttä. Lisäksi yhdistettä voidaan käyttää valmistettaessa fluoresoivia väriaineita ja teknisiä keraameja. Lantaanioksidi myös stabiloi alumiinioksidia, mikä parantaa alumiinioksidin kestävyyttä katalyyttinä.[2][3][5][6]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 520. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ a b c George W. A. Milne: Gardner's commercially important chemicals, s. 360. John Wiley and Sons, 2005. ISBN 978-0-471-73518-2. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 04.11.2011). (englanniksi)
- ↑ a b c d Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 585. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 04.11.2011). (englanniksi)
- ↑ Minna Nieminen, Matti Putkonen & Lauri Niinistö: Formation and stability of lanthanum oxide thin films deposited from β-diketonate precursors. Applied surface science, 2001, 174. vsk, nro 2, s. 155–165. (englanniksi)
- ↑ John Emsley: Nature's building blocks: an A-Z guide to the elements, s. 217. Oxford University Press, 2003. ISBN 9780198503408. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 04.11.2011). (englanniksi)
- ↑ Lawrence P. Bevy: Focus on catalysis research, s. 117. Nova Publishers, 2006. ISBN 978-1594548109. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 04.11.2011). (englanniksi)
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ChemBlink: Lanthanum oxide (englanniksi)