Lansing–Ishii-sopimus

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Lansing–Ishii-sopimus viittaa Yhdysvaltojen ja Japanin välillä 2. marraskuuta 1917 vaihtamiin nootteihin, jotka tähtäsivät maidenvälisen kilpailun lopettamiseen Kiinassa.[1] Nimensä se sai Yhdysvaltojen ulkoministeri Robert Lansingin ja Japanin erikoislähettiläis Ishii Kikujirōn mukaan.

Sopimus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lansing–Ishii-sopimuksella sovittiin kolmesta pääaiheesta.[2]

  1. Yhdysvallat tunnusti, että Japanilla oli erityisintressejä Kiinan suhteen.
  2. Yhdysvallat ja Japani totesivat, ettei kumpikaan loukkaisi Kiinan itsenäisyyttä tai sen alueellista koskemattomuutta.
  3. Molemmat valtiot suostuivat noudattamaan avoimien ovien politiikkaa kaupan suhteen Kiinassa.

Sopimuksen tausta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lansing–Ishii-sopimuksen taustalla oli Yhdysvaltojen halu turvata yhteytensä Kiinan markkinoille muiden suurvaltojen, kuten Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan, Saksan Venäjän ja Japanin jakaessa Kiinaa omiin vaikutusalueihinsa. Avoimien ovien kauppapolitiikka, eli tasavertaisia kauppaoikeuksia kaikille maille Kiinassa, alkoi ajaa Yhdysvaltojen silloinen ulkoministeri John Hay vuosina 1899-1900. Tämän johdosta hän lähetti asiaan liittyneille suurvalloille diplomaattisia nootteja, mutta ne eivät olleet näitä sitovia, eikä niillä ollut juurikaan vaikutusta. Yhdysvallat jatkoi kuitenkin ajatuksen ajamista Hayn jälkeenkin.[2]

Erityisen vaikeiksi Yhdysvaltojen välit muuttuivat Japanin kanssa, jonka uskottiin olevan eurooppalaisia valtioita suurempi uhka. Vuoteen 1908 mennessä alettiin jo huhuta maiden välisen sodan syttymisestä. Välien kiristymisen päättämiseksi solmittiin samana vuonna Root–Takahira-sopimus, jossa sovittiin paljolti samoista asioista myöhemmän Lansing–Ishii-sopimuksen kanssa.[2]

Sopimuksen solmiminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhdysvaltojen ja Japanin välit kiristyivät jälleen ensimmäisen maailmansodan myötä, vaikka molemmat taistelivat ainakin nimellisesti samalla puolella. Tähän vaikutti etenkin Japanin Kiinalle esittämät 21 vaatimusta tammikuussa 1915, joilla Japani sai Kiinalta huomattavia taloudellisia ja poliittisia myönnytyksiä. Woodrow Wilsonin hallinto yritti lieventää maiden välejä keskustelujen kautta. Japanin erikoislähettiläs Ishii Kikujirō tuli kahden kuukauden matkalle Yhdysvaltoihin, joka päättyi nootteihin hänen ja Robert Lansingin välillä. Nooteilla virallistettiin aikaansaatu sopimus. Sopimus hidastikin maiden välien kiristymistä, mutta pian alkoi muodostua uusia ongelmia. Sopimuksen mitätöi vuonna 1923 Warren Harding hallinto. Japanin ja Yhdysvaltojen kiristyneet välit johtivat sittemmin maiden väliseen välienselvittelyyn toisessa maailmansodassa.[2]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Lansing–Ishii Agreement Encyclopædia Britannica. Viitattu 30.11.2014. (englanniksi)
  2. a b c d Cheng, Linsun ja Brown, Kerry: Berkshire Encyclopedia of China, s. 1265-1266. Berkshire Publishing Group, 2009. ISBN 0-9770159-4-7. (englanniksi)