Lalibelan kalliokirkot

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Lalibelan kalliokirkot
Biete Ghiorgis
Biete Ghiorgis
Maailmanperintökohde
Sijainti Lalibela, Etiopia
12°1′45.66″N, 39°2′25.512″E
Tyyppi kulttuurikohde
Kriteerit I, II, III
Tunnusnumero 18
Valintahistoria
Valintavuosi 1978

Lalibelan kalliokirkot

Lalibelan kalliokirkot ovat Lalibelan kaupungissa Etiopiassa sijaitsevat 11 kallioon kaiverrettua kirkkoa. Perinteisesti on ajateltu, että ne rakennettiin kuningas Lalibelan valtakaudella 1181–1221. Arkeologisten todisteiden perusteella kirkot rakennettiin viidessä vaiheessa 700–1200-lukujen aikana.

Sijainti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lalibelan alueen kartta.

Lalibelan kalliokirkot on kaiverrettu kallioon noin 2 630 metrin korkeuteen. Ne sijaitsevat Lalibelan kaupungissa Ābune Yosēf -vuoren juurella.[1]

Lalibelassa on kaksi viiden kirkon ryhmää ja yksittäinen Biete Ghiorgisin kirkko. Pohjoiseen ryhmään kuuluvat Biete Golgotha Mikael, Biete Mariam, Biete Denagel, Biete Maskal ja Biete Medhani Alen. Eteläiseen ryhmään kuuluvat Biete Lehem, Biete Gabriel Rafael, Biete Abba Libanos, Biete Amanuel ja Biete Qeddus Mercoreus.[1]

Arkkitehtuuri ja rakennustekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kallio, johon kirkot on rakennettu, koostuu pääosin kahdentyyppisestä vulkaanisesta basaltista. Rakentajat merkitsivät ensin rakennusten ulkoreunat ja sen jälkeen alkoivat kaivertaa rakennusta irti kalliosta. Normaalisti rakennukset tehdään lattiasta kattoon, mutta Lalibelan kalliokirkoissa lattiat rakennettiin viimeiseksi.[1]

Kirkot ovat pohjakaavaltaan basilikan tai ristin muotoisia. Niissä kirkoissa, joissa se on geologisesti ollut mahdollista, on käytetty ortodoksista perinnettä, jossa sisäänkäynti on läntisellä, pohjoisella ja eteläisellä julkisivulla.[1]

Ovi- ja ikkuna-aukoissa on todisteita useista arkkitehtuurin tyyleistä. Eräs tyyli on perintöä Aksumin kuningaskunnasta, joka hallitsi Etiopiaa ja Eritreaa noin 100–900-luvuilla.[1]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Bete Maryam sateelta suojaavan katoksen alla.

Etiopialaisen perinteen mukaan kirkot rakennettiin kuningas Lalibelan valtakaudella. Lalibela hallitsi Etiopiassa noin 1181–1221, ja hänen hagiografiansa mukaan hän kaiversi kirkot enkelien avulla 24 vuodessa.[1]

2000-luvun alussa tehtyjen arkeologisten tutkimusten perusteella Lalibelan kirkot rakennettiin viidessä vaiheessa 700–1200-lukujen aikana. Rakennusryhmä saatin valmiiksi 1200-luvun alkupuolella Lalibelan aikoihin.[2]

Vaikka rakennukset ovatkin nykyään kirkkoja, niin niistä varhaisimmat, Biete Mercoreus ja Biete Gabriel Rafael, olivat todennäköisesti alkujaan joko kuninkaallisia palatseja tai linnoituksia. Kalliokirkkoja on käytetty 1100-luvun jälkeen jatkuvasti uskonnollisiin tarkoituksiin.[1]

Lalibelan kirkot on otettu suojelukohteiksi 1900-luvulla. Ne kuuluivat 1960-luvulla ensimmäisiin World Monuments Fundin rahoittamiin entisöimisprojekteihin. Kirkot olivat myös yksi kahdestatoista ensimmäisestä Unescon maailmanperintökohteesta, kun ne valittiin listalle vuonna 1978.[3] WMF ja Unesco ovat vuodesta 2007 lähtien tehneet yhteistyötä kirkkojen säilyttämiseksi. Neljälle kirkolle rakennettiin tuona vuonna vesisateelta suojaava katos.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Negussie, Elene: Conserving the rock-hewn churches of Lalibela as a World Heritage site: a case for international support and local participation. Changing world, changing views of heritage: heritage and social change. Proceedings of the ICOMOS scientific symposium, 2010. Artikkelin verkkoversio (pdf) Viitattu 13.2.2017. (englanniksi)
  • Windmuller-Luna, Kristen: The Rock-hewn Churches of Lalibela Heilbrunn Timeline of Art History. New York: The Metropolitan Museum of Art. Viitattu 13.2.2017. (englanniksi)

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g Windmuller-Luna.
  2. Negussie, s. 3.
  3. Negussie, s. 1.
  4. Rock-Hewn Churches wmf.org. Viitattu 13.2.2017. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]