Laillinen este

Kohteesta Wikipedia
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Laillinen este on prosessioikeuden termi, jolla tarkoitetaan pätevää syytä olla poissa oikeuden istunnosta tai viranomaisen toimituksesta. Laillinen este voi olla myös syy olla jättämättä kirjallista lausuntoa tai toteuttamasta muuta määrättyä tehtävää. Jos henkilöllä on laillinen este, hänen poissaolonsa ei aiheuta oikeudenmenetystä tai poissaolosta seuraavaa rangaistusseuraamusta.

Laillinen este määritellään oikeudenkäymiskaaren 12. luvun 28. pykälässä. Laillinen este voi olla esimerkiksi sairaus ja yleisen liikenteen keskeytyminen. Tuomioistuin tutkii, onko este hyväksyttävissä lailliseksi. Asiamiehen laillinen este kelpaa asianosaisenkin lailliseksi esteeksi, mikäli toista asiamiestä ei ole mahdollista ajoissa asettaa.[1] Muita lakeja, joissa käytetään laillisen esteen käsitettä ovat muun muassa hallintolainkäyttölaki, merilaki, asevelvollisuuslaki.

Oikeuskäytäntöä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oikeuskäytännössä on usein vaadittu, että henkilö, joka pyrkii väittämään itsellään olleen laillisen esteen, tekee voitavansa istuntoon saapumiseksi. Esimerkiksi Korkeimman oikeuden tuomioissa 2004:102 ja 2004:101 edellytettiin poliisin kiinniottamalta tai vankilassa olevalta henkilöltä, että tämä ilmoittaa itseään koskevasta haasteesta viranomaiselle, jotta hänet voitaisiin toimittaa oikeuteen. Pelkkä vapaudenmenetys ei ollut laillinen este. Sen sijaan maantieteellinen etäisyys, joka olisi estänyt kiinniotetun toimittamisen vanginkuljetuksena istuntoon ajoissa, muodosti laillisen esteen.[2]

Postin kulun epäsäännöllisyydet eivät muodosta laillista estettä. Postilakko ei muodostanut Korkeimman oikeuden tuomiossa 1984-II-156 laillista estettä, kun asianosainen oli tietoinen lakon uhasta ja hänellä oli mahdollisuus asiakirjojen lähettämisen lisäksi saapua paikalle henkilökohtaisesti[3]. Vastaava ratkaisu tehtiin tapauksessa KKO:1996:116, jossa kirjeen saapuminen perille oli myöhästynyt[4] Tyyppiesimerkkinä lailliseksi esteeksi hyväksyttävästä liikenteen keskeytymisestä toimii ankara lumimyrsky, joka hyväksyttiin esteeksi Korkeimman hallinto-oikeuden tuomiossa KHO:45/12/82[5].

Lakon ei ole katsottu muodostavan laillista estettä, mikäli vaihtoehtoisella toimintamallilla velvoite olisi voitu hoitaa lakosta huolimatta määräajassa.[6]

Sairauden lisäksi myös omaisen vakava tilanne voi muodostaa laillisen esteen. Mm. isän mukanaolo synnytyksessä on katsottu lailliseksi esteeksi[7]. Toisaalta omankin sairauden tulee olla "laadultaan tai vaikutuksiltaan sellainen, ettei henkilö voi terveydentilaansa vaarantamatta saapua oikeuden istuntoon tai olla läsnä siellä"[8]. Sairaalahoitoa vaativa sairaus täyttää yleensä tämän kriteerin. Myös terveyden kannalta välttämättömät hoitotoimenpiteet muodostavat laillisen esteen. Sen sijaan pelkkää kiireetöntä leikkausta tai avohoitoa vaatinutta, sairauslomaan oikeuttanutta sairautta ei ole pidetty laillisena esteenä.[9]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Oikeudenkäymiskaari (4/1734) 12. luku, 28 §. Viitattu 15.3.2007
  2. KKO:2004:101 ja KKO:2004:102 Viitattu 15.3.2007
  3. KKO:1984-II-156 Viitattu 15.3.2007
  4. KKO:1996:116 Viitattu 15.3.2007
  5. KHO:45/12/82 Viitattu 15.3.2007
  6. HelHO:S 1986/810 Viitattu 15.3.2007
  7. KKO:2002:103 Viitattu 15.3.2007
  8. KKO:2003:28 Viitattu 15.3.2007
  9. KKO:2003:28 Viitattu 15.3.2007 ja KKO:2001:73 Viitattu 15.3.2007